Ti 10.3. klo 19.00 vuorossa on tanssiorkesteri Humu
Humu soittaa swing-musiikkia puhtaasta tanssin ilosta. Heidän ohjelmistonsa koostuu 1920-luvulta 1960-luvulle tulleista jazz-standardeista, maustettuna uudemmilla jazz-teoksilla. Inspiraatiota on ammennettu muun muassa Nancy Wilsonin, Ella Fitzgeraldin, Peggy Leen ja Eartha Kittin esittämistä kappaleista.
Yhtyeen jäsenet ovat ammattimuusikoita, jotka yhdistivät voimansa Helsingissä syksyllä 2023, vaikka heidän juurensa ulottuvatkin ympäri Suomea. Swingin lisäksi Humu on tuttu näky myös perinteisissä tanssisaleissa.
Jäsenet:
Helleka Tallgrén – laulu, Pihla Pallas – tenorisaksofoni ja huilu, Jp Jyväsjärvi – piano ja kitara, J-P Lehtinen – basso ja Joona Raitakari – rummut
****
On The Rocks on paremmin tunnettu rock- kuin jazz-klubina, mutta sopii tiloiltaan ja akustiikaltaan mainiosti sekä tanssimiseen että jazzista nauttimiseen. Klubitilaan mennään katutason streetbaarin takaosasta alas tunnelmalliseen alakertaan. Jopa 350:n asiakaspaikan klubissa on tasokkaan äänentoiston lisäksi runsaasti istumapaikkoja hyvällä näköalalla sekä tanssilattialle että lavalle. Tule kuulemaan svengaavaa musiikkia,
katsomaan taidokasta swing-tanssia ja miksei pyörähtämässä tanssilattialla itsekin?
Tuesday Night Hop on viikoittainen swing-musiikille ja -tanssille, alun perin 1930-1940-luvuilla suosituiksi muodostuneille Afrikkalais-Amerikkalaisille taidemuodoille, omistettu ilta.
Liput alkaen 20e
Mikonkatu 15, Helsinki, 00100
Lisätietoja: Tuottaja Niklas Andersson, puh. 050-453 2367
Suomi Jazzin juuret ulottuvat 1920-luvulle ja sitä edeltäneisiin musiikkivaikutteisiin. Perinnejazzin omaleimainen tarina alkaa kirkkaimmin 1950-luvun lopulla. Silloin jazz ei vielä kuulunut Suomessa valtavirran ohjelmistoihin eikä musiikkielämässä ollut organisoitua jazzkenttää. Oli kuitenkin syntymässä ilmiö, joka kukoistaisi seuraavat vuosikymmenet ja edelleen: intohimo Amerikan jazzperinteeseen, yhteisöllisyys ja live-musiikin voima.
Old House 1960, rumpujen takana Christian Schwindt, Esa Pethman, Ahti Molander ja Heikki Sarmanto (p)
Jazzklubista tuli korkeakoulu
Siitä hetkestä, kun Old House Jazz Club avasi ovensa Helsingissä vuonna 1957, suomalaisen jazzin maisema alkoi muuttua. Klubia pyörittivät Pekka Mäyrämäki, Jacob Söderman ja Georg Donner. Sen nimeksi vakiintui pian perustajansa mukaan Mäyränkolo. Tämä pieni, mutta vilkas jazzkerho Albertinkadulla kasvoi nopeasti keskeiseksi kohtaamispaikaksi klassisen jazzin ystäville.
Mäyränkolo oli enemmän kuin pelkkä klubi: se oli korkeakoulu. Nuoret muusikot saivat siellä paitsi esittää omaa musiikkiaan, myös oppia kokeneemmilta, solmia kontakteja ja syventyä jazzin kieleen, rytmeihin ja ilmaisuun. Klubin jamit jatkuivat myöhään yöhön; siellä harjoitettiin erityisesti dixieland- ja swing-tyylejä, jotka olivat perinnejazzin kulmakiviä.
Klubin merkitys oli kaksinainen: se loi yhteisön, jossa jazzia ymmärrettiin ja arvostettiin syvällisesti, ja se kasvatti polven muusikoita, jotka kantaisivat perinnejazzia eteenpäin – esimerkiksi tulevat DDT Jazzband-soittajat. Mäyränkolo sulki ovensa vuonna 1964, kun talo purettiin, mutta sen vaikutus suomalaisen jazzin perustana jäi elämään.
”Still Going Strong” – kohta seitsemän vuosikymmentä
Vaikka Mäyränkolo loi perustan, tarvittiin yhtyeitä, jotka kantaisivat perinnejazzin lippua läpi vuosikymmenten. Yksi tällainen oli DDT Jazzband (Downtown Dixie Tigers), joka oli perustettu 1958 ja kasvoi vuosien varrella yhdeksi tärkeimmistä suomalaisen dixielandin ja swingin lipunkantajista.
DDT Jazzband ei ollut vain yksi monista bändeistä – se oli instituutio. Yhtye saavutti huomattavaa kansallista ja kansainvälistä statusta: se soitti Louis Armstrongin vastaanotolla Messuhallissa vuonna 1962, esiintyi jazzfestivaaleilla ja kilpaili kansainvälisissä tapahtumissa.
Kiireisillä 1970–80 -luvuilla DDT Jazzband toi perinnejazzia aktiivisesti esiin maamme jazztapahtumissa ja festivaaleilla. Erityisen merkittävä oli yhtyeen suhde Helsingin jazzravintola Groovyyn. DDT:lle se tarjosi ”vakiolauteet” – paikallisen areenan, jossa dixieland ja swing pääsivät täyteen loistoonsa.
Vuonna 1980 DDT teki historiallisen levytyksen Live at Groovy – LP:n, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä Suomessa kokonaisuudessaan live-jazzina äänitetyistä albumeista. Tämä tallenne kiteyttää DDT:n ja Groovyn merkityksen: kollektiivinen energinen soitto, yleisön läsnäolo ja klubin akustiikka loivat autenttisen perinnejazzin dokumentin.
DDT Jazzband 2020 Granissa KUVA Martti Koljonen
Groovy Helsingin jazzelämän keskus
Kun Groovy avattiin Ruoholahdessa vuonna 1977, Helsinki sai ensimmäisen varsinaisen jazz-ravintolansa lähes viitentoista vuoteen. Jazzklubien puute oli sitä ennen ollut ilmeinen: jazz soi satunnaisesti tanssipaikoilla ja konserttisaleissa, mutta säännöllistä klubitoimintaa ei ollut.
Groovy oli alusta alkaen kunnianhimoinen hanke. Sen ohjelma tarjosi jazzia useina iltoina viikossa ja toi lavalle sekä kotimaisia huippunimiä että kansainvälisiä vierailijoita. DDT Jazzband oli yksi ravintolan suosituimmista esiintyjistä. Groovyssä nähtiin myös mm. East Bottom Dixiemen, Old Time Jazz Band ja yksittäisiä jazzmaailman tähtiä.
Groovyn (1977-85) merkitys suomalaiselle perinnejazzille oli siinä, että se tarjosi jatkuvan, elävän kontekstin – esiintyjille, yleisölle ja musiikilliselle vuorovaikutukselle. Siellä jazz ei ollut vain konserttikappale tai festivaaliesitys, vaan osa kaupunkikulttuuria. Klubissa syntyneet äänitteet dokumentoivat aikakauden henkeä ja ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita.
Avajaiset 1993, Christer Sandell, Jorma Railonkoski, Antti Sarpila ja Pentti Mutikainen
Storyville – perinnejazzin ”uusrenesanssi”
Kun jazzklubien kulta-aika päättyi Groovyn sulkeutumiseen 1985, Helsingin jazzelämä koki tyhjiön. Ravintoloitsija Jorma Railonkosken vuonna 1993 perustama Storyville muutti tämän tilanteen. Happy Jazz Club Storyvillen tavoitteena oli tarjota kunnianhimoinen, musiikkikeskeinen jazzklubi, jossa sekä soitetaan että juhlitaan svengaavaa jazzia.
Storyvillen avajaisia vietettiin Antti Sarpila Swing Bandin soittoa kuunnellen – symbolisesti kertoen uuden aikakauden alkaneen. Klubista tuli nopeasti paikka, jossa sekä suomalaiset että kansainväliset muusikot saattoivat kokoontua, soittaa ja kehittää trad-jazzia.
Harri Aavaharju (vas.) ja Jorma Railonkoski
Storyville ei toiminut vain esiintymispaikkana, vaan myös tutustumisen ja oppimisen areenana. Klubin ohjelmisto kattoi New Orleans-jazzin, dixielandin ja swingin – juuri ne tyylit, jotka ovat suomalaisen perinnejazzin ytimessä. Monista esiintyjistä tuli yleisön suosikkeja. Aktiivinen ohjelmapäällikkö Harri Aavaharju tuotti Storyvilleen lähes kaikki Euroopan kirkkaimmat perinnejazztähdet.
Storyville on ollut pitkän linjan trad-jazzin elvyttäjä ja ylläpitäjä 90-luvulta viime vuosiin saakka. Se on toiminut linkkinä vanhojen perinteiden ja uuden yleisön välillä, tarjoten tilan jammailulle, oppimiselle ja yhteisöllisyydelle.
Perinnejazzin merkitys suomalaisessa musiikkikulttuurissa
Mäyränkolosta, Groovysta ja Storyvillestä nousi aikanaan selkeä jatkumo, jossa jazz ei ole vain ajanvietettä vaan henkinen koti ja kasvualusta. Klubien, yhtyeiden ja yhteisöjen kautta monet muusikot ovat löytäneet oman äänensä ja yleisö on saanut elävän, autenttisen jazz-kokemuksen
Perinnejazzin merkitys ei ole vain musiikillinen, vaan myös sosiaalinen ja kulttuurinen: se on luonut yhteisöjä, mahdollistanut kohtaamisia ja kantanut perinteitä eteenpäin muuttuvassa musiikkikentässä. Mäyränkolo opetti yhteisöllisyyden ja intohimon, Groovy tarjosi areenan ja ammatillisen ympäristön, ja DDT Jazzband sekä Storyville ovat pitäneet liekin elossa muuttuvassa maailmassa näihin päiviin saakka.
***
Vuonna 2012 perustetun Suomen PerinneJazz ry:n tarkoituksena on perinteisen jazzmusiikin – erityisesti swingin – vaaliminen, sekä siihen liittyvän toimintakulttuurin säilyttäminen ja edistäminen.
Suomen PerinneJazz ry tarjoaa Café Caruselissa Jazz Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi monipuolista perinnejazzia maamme kärkimuusikoden esittämänä:
Elina Kardén
Ke 18.2. klo 18.30 – Elina Kardén Jazzkvartetti Suomen PerinneJazz ry:n kevätkauden avaavassa Suomeksi svengaten!- konsertissa kuullaan upea kattaus kotimaista svengaavaa jazzia, yhtyeen omia jazzahtavia sovituksia tutuista suomalaisista sävelmistä ja Elina Kardénin suomenkielisiä käännöstekstejä amerikkalaisista jazzstandardeista. Vanhojen svengaavien klassikoiden lisäksi suomalaiset iskelmäsävelmät saavat yhtyeen omissa jazzsovituksissa uutta raikasta ilmettä, jossa herkkyys ja tarinallisuus kulkevat käsi kädessä.
Elina Kardén – laulu, Tobias Schenk – piano, Jussi Hovilainen – kontrabasso, Arttu Huopainen – rummut
***
Ke 11.3. klo 18.30 – DDT Jazzband
Maamme vanhin ja vielä vahvasti elävä perinnejazzin yhtye DDT Jazzband esittää ohjelmiston nimeltä ”From King Oliver to Duke Ellington” Carusel Jazz-illassa. Vaikka kokoonpano on muuttunut vuosien varrella, orkesteri on pitänyt kiinni omasta tyylistään ja on yhä vahvassa vireessä.
”Freddy” Andersson – klarinetti, ten.sax; Niklas Andersson – trpt; Mikko Mustonen – trb; Pekka Mesimäki – gtr, bjo; Ilkka Joronen – pno; Shane McKenzie – bs; Thomas Rönnholm – drms.
***
Ke 15.4. klo 18.30 – Tuomo Prättälä Trio
Maamme johtava soul-musiikin pianisti/laulaja Tuomo Prättälä uudella taidokkaalla triollaan.
He esittävät tällä kertaa jazzmusiikin klassikkomelodioita upeasti svengaten. Tuomo Prättälän laulua ja tyylikästä pianismia tukee taidokas ja tyylitietoinen rytmisektio: Ville Herrala – basso & Jaska Lukkarinen – rummut.
***
Ke 13.5. klo 18.30 – Pekka Toivanen Quartet ja Jenny Robson
Toukokuun konsertissa Pekka Toivanen Quartet ja Jenny Robson jalkautuvat suomalaisen jaZZin 100-vuotisen historian pariin mukanaan ohjelmisto, joka kattaa jazzin vaiheet maassamme noin sadan vuoden ajalta aina Yrjö Gunaropouloksesta (1929) Aili Ikoseen (2017) ja kaikkea siltä väliltä. Tervetuloa suomalaisen svengin pariin!
Pekka Toivanen-saksofonit, Jenny Robson-laulu, Janne Maarala-pno, Wade Mikkola-bs, Heikki Sandrén-drms
***
Tilaisuuksissa kerätään vapaaehtoinen musiikkimaksu – pöytävaraukset vain ruokailijoille.
Reine Rimón aloitti esiintymiset 68 vuotta sitten, joista viimeiset 45 hän on keskittynyt esittämään traditionaalista New Orleans-jazzia. Aleksanterin teatterissa 2.10.2025 klo 18.30 järjestettävä konsertti on Reinen 45-vuotistaiteilijajuhla traditionaalisen New Orleans -jazzin, bluesin ja gospelin tulkitsijana.
Reine lauloi parikymmentä ensimmäistä vuotta 60–70-luvulle tyypillisesti jazzstandardeja ja jazziskelmää huippuorkestereiden solistina. Orkestereiden kapellimestareina toimivat mm. Maukka Maunola, Erik Lindström ja Leo Kähkönen. Kielitaitoinen Reine halusi nähdä maailmaa ja lentoemännän työ tarjosi siihen hienon mahdollisuuden.
Old Time Jazz Band 1986 KUVA Harri Aavaharjun kotiarkisto
Vuonna 1980 onnellinen sattuma yhdisti Reine Rimónin ja Old Time Jazz Bandin, yhteinen sävel löytyi heti Ma Raneyn ja Bessie Smithin blues-tulkinnoista. Painettuja nuotteja ei esikuvien kappaleista ollut saatavilla, joten orkesteri kopioi stemmat levyiltä, kuten myös Reinen laulujen sanat.
Ohjelmisto kasvoi ja ensimmäinen LP tehtiin vuonna 1984. New Orleans Jazz & Heritage -festivaalin organisaatio kuuli levyn ja kutsui Reinen ja Old Time Jazz Bandin vuonna 1986 ainoana eurooppalaisena orkesterina esiintymään festivaalin virallisessa ohjelmassa. Samalla matkalla äänitettiin toinen albumi, jolla esiintyi trumpetisti Gregg Stafford.
Reine Rimón & Gregg Staffor ja Hot Papas
Reine Rimón & Her Hot Papas syntyi kun joukko muusikoita halusi erikoistua selkeämmin New Orleans -tyyliin. Hot Papas on konsertoinut satoja kertoja festivaaleilla ja klubeissa säännölliseti myös Gregg Staffordin kanssa. Kokoonpano on kuulunut Storyville Jazz Clubin suosituimpiin esiintyjiin 30 vuoden ajan.
Aleksanterin teatterissa järjestettävä konsertti tarjoaa hienon tilaisuuden kokea New Orleans -jazzin rikkaus Reine Rimónin, Gregg Staffordin ja Hot Papasien seurassa.
On The Rocksiin saadaan svengaavia vieraita Tampereelta ti 22.4. klo 19.00. Tammikuussa ravintola Nyyrikissä nähty Swing Doctors pistää takuulla puntit tutisemaan! Keikka on bändin ensimmäinen esiintyminen Tuesday Night Hop LIVEssa On the Rocksissa!
Tuesday Night Hop on swing-musiikille ja -tanssille omistettu ilta On The Rocks-ravintolassa Helsingin Rautatientorin laidalla. Jopa 350:n asiakaspaikan klubissa on tasokkaan äänentoiston lisäksi runsaasti istumapaikkoja hyvällä näköalalla sekä tanssilattialle että lavalle.LUE LISÄÄ
YRJÖ-PALKINTO
Yrjö-palkinto on Suomen Jazzliiton vuosittain ansioituneelle suomalaiselle jazzmuusikolle myöntämä palkinto. Sitä pidetään yleisesti arvostetuimpana suomalaiselle jazzmuusikolle myönnettävänä tunnustuksena. Yrjö-palkinnon saajan päättää Jazzliiton hallitus, ja palkinto jaetaan Valtakunnallisten Jazzpäivien yhteydessä. Yrjö-palkintoon ei sisälly rahaa vaan taideteos, jonka tekijä on yleensä kotoisin Jazzpäivien kulloisestakin isäntäpaikasta.LUE LISÄÄ
Kesä on täällä ja yhtenä sen ehdottomana tunnusmerkkinä on Katja Toivolan ja Leroy Jonesin saapuminen Suomeen New Orleansin pahimpien helteiden ajaksi. Suomeen on järjestynyt joitakin keikkoja ja täältä Leroyn on helppo vierailla eurooppalaisilla festivaaleilla. Suomen keikat tehdään SONOn lipun alla.
Leroy, Katja ja Tommi KUVA Harri Aavaharju
New Orleansia voi hyvällä syyllä kutsua trumpetistien kaupungiksi onhan kaupungin lentokenttäkin nimeltään Louis Armstrong New Orleans International Airport. The Big Easysta on kotoisin myös Leroy Jones, joka on vieraillut Suomessa 90-luvun puolivälistä lähtien. Hän on esiintynyt pienyhtyeiden ja big bändien solistina.
Eräällä vierailulla Leroyta säesti jopa The Police Symphonic Band eli kotoisammin Poliisisoittokunta. Leroyn soiton vaivattomuus ja tunnistettava soundi ihastuttaa joka kuuntelukerralla ja Katjan pasuuna soi hienosti, aivan kuin siinä olisi ollut uutta voimaa ja spirittiä.
Spirit Of New Orleans eli SONO perustettiin syksyllä 2001 ja sitä voi hyvällä syyllä pitää Leroyn omana bändinä, vaikka yhtyeen keulakuvana toimii puuhakas Katja Toivola.
Katja aloitti pasuunansoiton opiskelun 90-luvun alkupuolella ja suoritti opintonsa Helsingin Yliopistossa ja teki gradunsa neworleansilaisesta ReBirth Brass Bandistä. Tutkielman aihe oli Feel Like Funkin’ It Up ja sen Katja on sisäistänyt myös omaan soittoonsa. Katja voisi viettää 30-vuotistaiteilijajuhlaansa tänä tai ensi vuonna.
Riitta Paakki KUVA Harri Aavaharju
-Äitini keksi jostakin syystä viedä minut Classic Jazz Festareille vuonna 1991, konsertteihin ja muutamiin jameihin. Perinnejazz vaan tarttui minuun enkä ole siitä sen jälkeen päässyt irti. Tunnen jazzin omaksi jutukseni.
Café Carusellissa oli yleisöä tuvan täydeltä ja tiskille muodostui jonoa, kun yhtyeen muusikot kasailivat instrumenttejaan ja halasivat ja kättelivät toisiaan.
SONOn kokoonpanossa on vuosien varrella ollut joukko muusikoita, joista on kasvanut kelpo New Orleans -jazzmuusikoita. Katjan ja Leroyn lisäksi tässä kokoonpanossa soittivat Riitta Paakki pianoa, Teemu Keränen bassoa ja Tommi Vainikainen rumpuja.
Pääosa illan aikana kuulluista kappaleista oli perinteellistä materiaalia. Kappaleiden rakenne on kiveen hakattu mutta kuitenkin sisältää aina jonkin verran ainutkertaisia yllätyksiä, joten muusikoiden tulee olla hereillä ja seurata mitä kulloinkin biiseissä tapahtuu.
Kun kehuin basistin ja rumpalin yhteistyötä, kuittasi Tommi Vainikainen, että he soittivat Teemu Keräsen kanssa yhdessä kahdeksan vuotta sitten. Molemmat soittivat myös hienoja sooloja ja kompin balanssi oli erinomainen.
Riita ja Leroy KUVA Harri Aavaharju
Riitta Paakki, Leroy Jones ja Teemu Keränen KUVA Jukka Laitasalo
Teemu Vainikainen KUVA Harri Aavaharju
Riitta Paakki tuo standardeihin uusia sävyjä. Sooloissaan hän liikkuu välillä sointumaailman äärirajoilla, juuri niin kuin New Orleansissa on tapana tehdä. Jazzissa ei ole vääriä ääniä, kyse on siitä, miten löytyy niille jatko. Tämä juuri luo soittoon jännitteen, joka pitää kuulijoiden mielenkiinnon yllä.
SONO:n keikka 10.6. oli Suomen Perinnejazz ry:n kevään viimeinen jazzilta Café Carusellissä. Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Laitasaari kiitti yleisöä. -Tarkoitus ei ole jatkossakaan periä pääsymaksua, joten nauttimalla ravintolan palveluista takaamme homman jatkuvuuden.
Tämän kirjan liikeidea on mainio. Se näet pohjautuu kirjan kustantajan julkaiseman levyn kappaleista käytyyn keskusteluun. Eli kirjan sisällön avautumista edesauttaa, jos hankit myös Suomen PerinneJazz ry:n julkaiseman tupla-cd:n.
Kirjan keskustelijat Seppo Hovi, Antti Sarpila, Wade Mikkola ja Jukka Laitasalo kommentoivat viime vuonna julkaistun Savoy-teatterissa äänitetyistä konserteista kootun kahden cd:n sisältöä kappale kappaleelta. Tosin kappaleiden varsinainen analyysi jää aika vähälle keskustelijoiden, erityisesti kolmen ensimmäisen herran taustoittaessa kuultua musiikkia monin tavoin.
Torniolainen jazzin harrastaja Jukka Piiroinen kirjoittaa 16.11. Valon kuvia -blogissaan levystämme: ” Niinpä improvisoidut soolot ovat napakoita ja tarkkaan harkittuja puheenvuoroja hieman samaan tapaan kuin savikiekoilla tapasi olla ennen LP-levyjen esiinmarssia. Wade Mikkola ja Antti Sarpila vastaavat lähes kaikista levyn taiten kirjoitetuista sovituksista, joiden kekseliäisyys korostaa levyn moni-ilmeisyyttä.”LUE LISÄÄ
Todistaa maan suurimman sanomalehden johtava jazzkriitikko Harri Uusitorppa konserttiarviossaan (HS 3.11.2021). ”Seppo Hovi juonsi juohevasti, Jukka Eskolan soolo hiveli korvia: Taitavat muusikot todistivat lähes loppuunmyydyssä konsertissa, että perinnejazz voi edelleen hyvin”.
Classic Jazz Society All Stars aloitti Seppo Hovin ja Antti Sarpilan johdolla Suomen PerinneJazz ry:n syksyn konserttisarjan Savoy-teatterissa 1.11. Kiertueella juhlistetaan alkuvuodesta julkaistua ensimmäistä levyä The Best of Finnish Classic Jazz sekä uunituoretta kirjaa Takapotkun Taikaa – Kakkosenelonen jazzin rakennuspalikkana.
Antti Sarpila (vas.), Pekka Toivanen, Jukka Eskola, Antti Rissanen
Seppo Hovi
Classic Jazz Society All Stars led by Antti Sarpila and Seppo Hovi: Jukka Eskola trp, Antti Sarpila cl/sop.sax, Pekka Toivanen ten.sax, Antti Rissanen trb, Seppo Hovi p/acc, Wade Mikkola b, Thomas Rönnholm d.
Kiertueen muut konsertit: 2.11. Kangasalatalo, 3.11 Sigyn-sali Turku ja 4.11 Felix Krohn-sali Lahti.
