The Best of Finnish Classic Jazz & Takapotkun taikaa – perinnejazzin puolustusta

Torniolainen jazzin harrastaja Jukka Piiroinen kirjoittaa 16.11. Valon kuvia -blogissaan levystämme: ” Niinpä improvisoidut soolot ovat napakoita ja tarkkaan harkittuja puheenvuoroja hieman samaan tapaan kuin savikiekoilla tapasi olla ennen LP-levyjen esiinmarssia. Wade Mikkola ja Antti Sarpila vastaavat lähes kaikista levyn taiten kirjoitetuista sovituksista, joiden kekseliäisyys korostaa levyn moni-ilmeisyyttä.”

Pentti Lasanen (vas.) ja Antti Sarpila

”Albumi pitää sisällään yli kaksi tuntia taitavasti soitettua ja svengaavaa jazzia. Musiikki on tasalaatuista, mutta joitakin kohokohtia kappaleiden joukosta voi silti poimia. Syksyllä 2017 äänitetyt konsertit olivat ilmeisesti Pentti Lasasen viimeisiä levytyksiä. Duetto Antti Sarpilan kanssa kappaleella When Your Lover Has Gone ja soolo Erik Lindströmin balladissa Etkö uskalla mua rakastaa käyvät mestarin koskettavista jäähyväisistä.”

”Muita mieleen jääneitä hetkiä ovat vaikkapa slaavilaisesta kaihosta jazzvalssiksi ja swingiksi muuntautuva Dmitri Šostakovitšin Jazz Waltz #2, bebopin sävyillä maustettu Toivo Kärjen Liljankukka, Sarpilan sopraanosaksofonin polte Sidney Bechet -tribuutilla Summertime sekä ohjelmiston modernia laitaa edustavat Roland Kirkin Serenade To A Cuckoo ja Clifford Brownin Joy Spring.

”Myös Lasse Mårtensonin Laiskotellen on pakko mainita, sillä sen alkuperäisesitys lienee varhaisin kosketukseni jazzin poljentoon. The Best of Finnish Classic Jazz on niin viihdyttävä ja lämminhenkinen kokonaisuus, että se kuuluu Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021-listalle.”

Takapotkun taikaa saa Piiraiselta mm. seuraavia kommentteja: ”Keskustelun muoto ei kuitenkaan ole täysin onnistunut tapa esitellä levyn musiikkia. Kun keskustelu rönsyilee ja hyppelee asiasta toiseen, jää kirjan sisältämä informaatio hajanaiseksi.”

CJSAS 2021 Savoy

”Keskustelut välittävät silti paljon tietoa niin amerikkalaisen kuin suomalaisenkin jazzin historiasta. Hyviä esimerkkejä ovat amerikkalaisten jazzpianistien vertailu Misty-kappaleen yhteydessä tai saksofonisti Matti Rajulan esiin nostaminen varhaisen Suomi-jazzin hämärästä. Myös kappaleiden sovitusten yleistajuinen avaaminen on kiinnostavaa luettavaa. ”

Takapotkun taikaa asettuu myös puolustamaan perinteisen jazzin asemaa. Keskusteluissa nousee toistuvasti esille perinnejazzin heikko näkyvyys nykypäivän mediassa ja marginaalinen asema kulttuurielämän kokonaisuudessa. Keskustelijat tietävät syylliset tähän valitettavaan asiantilaan. Niitä ovat isot mediatalot (YLE, HeSa), Suomen Jazzliitto ja jazzin koulutusjärjestelmä, erityisesti Sibelius-Akatemian jazzosasto.”

Kirjassa on vielä muutama lyhyempi artikkeli, kuten Pentti Lasasen muistoa kunnioittavat lyhyt haastattelu ja muistokirjoitus sekä kirjan painavinta antia tarjoava Wade Mikkolan kirjoitus, jossa hän esittää tiivissä muodossa jazzin vaiheet New Orleansista 1960-luvulle. ”The Best of Finnish Classic Jazz” on siis hieno näyttö ammattitaitoisesti esitetyn perinnejazzin voimasta, vakuuttavampi puolustuspuhe kuin hajanaiseksi jäävä ”Takapotkun taikaa”.

Blogi-kirjoituksen voi lukea kokonaisuudestaan TÄSTÄ.

Jukka Piiroinen

Jukka Piiroinen on torniolainen jazzin ja valokuvauksen harrastaja, eläkkeelle siirtynyt luokanopettaja. Hän julkaisee Valon kuvia -blogissa lähinnä jazziin ja valokuvaukseen liittyviä kirjoituksia sekä valokuvia.

– Kiinnostukseni jazziin juontaa juurensa kouluvuosiin. Itä-Suomen maaseudulla törmäsi 1970-luvulla harvoin elävään rockiin tai jazziin, joten radion musiikkitarjonta oli ainoa mahdollisuus kuulla jotain kiinnostavaa. Kun jostain syystä aloin kuunnella radion harvoja jazzohjelmia, musiikki kiehtoi ja vei mennessään.

– Ensimmäinen jazzkonsertti oli Ilomantsin lukion oppilaskunnan järjestämä Tapiolan yhteiskoulun big bandin konsertti, 1976 varmaankin. Kävin koulukonsertissa ja ilman muuta vielä illalla toisen kerran kaikelle kansalle tarkoitetussa konsertissa. Yhtye soitti Count Basien klassikoita, mutta myös muistaakseni Palle Mikkelborgin nykyjazzteoksen. Yhtyeessä soittivat ainakin Teemu Salminen, Sakari Kukko, Simo Salminen, Tomi Parkkonen ja Juhani Aalto. Yhtyettä johti Martti Lappalainen.

– Konsertti teki suuren vaikutuksen ja siitä minun jazzin harrastukseni alkoi. Torniossa 1980-luvun lopulla lähdin mukaan Kalottjazz & Blues -festivaalin järjestelyihin. Kirjoitin tiedotteita ja esiintyjien esittelytekstejä, mistä puolestaan pääsin jazzkirjoittamisen alkuun.