Yhdistys
Yhdistyksen tarkoituksena on perinteisen jazzmusiikin – erityisesti swingin – vaaliminen, sekä siihen liittyvän toimintakulttuurin säilyttäminen ja edistäminen. Yhdistys tuottaa ja järjestää konsertteja ja muita musiikkitapahtumia. Yhdistys järjestää myös musiikkihenkisiä matkoja, leirejä ja tapahtumia. Yhdistyksen säännöt löytyvät tästä.
Yhdistyksen tarkoituksena on perinteisen jazzmusiikin – erityisesti swingin – vaaliminen, sekä siihen liittyvän toimintakulttuurin säilyttäminen ja edistäminen. Yhdistys tuottaa ja järjestää konsertteja ja muita musiikkitapahtumia. Yhdistys järjestää myös musiikkihenkisiä matkoja, leirejä ja tapahtumia. Yhdistyksen säännöt löytyvät tästä.
Jukka Laitasalo, puheenjohtaja
Matti Vatanen, rahastonhoitaja
Niklas Andersson, sihteeri
Harri Aavaharju
Wade Mikkola
Antti Sarpila
Katriina Kamu
Martti Koljonen
Yhteystiedot
Jaakko Rinne, harrastustoiminta ja kumppanuudet
puh. +358 50 412 4174
PL 132, 00121 Helsinki
Jaakko Rinne, entinen ATK-mies, on vetänyt lähes neljäkymmentä vuotta jameja eripuolilla pääkaupunkiseutua ja luotsannut 40-vuotiasta Data Rhythm Boys – DRB Swing Bandia. Jaakko otti yhteyttä tuttavaansa Seppo Hoviin. Puheeksi tulivat jazz-illat.
Seppo on kuulunut nuoresta asti jazzpianistiemme kärkeen. Heille syntyi ajatus joidenkin voimien yhdistämisestä. Seppo tunsi hyvin kauppaneuvos Raimo Herton, joka on pyörittänyt jo vuosia Hitis-jazz nimistä kesätapahtumaa – erinomaisella menestyksellä ja loistavalla taloudella.
Seppo kytki mukaan Pentti Lasasen, jonka kaikki tuntevat multi- instrumentalistina, sovittajana ja ennen kaikkea pelimannina. Pelimanni on Penan mielestä soittajan korkein muoto. Penakin oli jo vuosien ajan ollut Hitis-jazzin vakiomuusikko. Rami puolestaan houkutteli porukkaan innokaan jazzin ystävän vuorineuvos Matti Honkalan, tietäen että juttuun tulee vieläkin enemmän dynamiittia. Kaksi kovaa talousmiestä toivottavasti takaa jotakin. Ainakin he sanoivat, että jazzia ei kannata pyörittää jos ei ole taloutta!
Jaakko Rinne, entinen ATK-mies, on vetänyt lähes parikymmentä vuotta jameja eripuolilla pääkaupunkiseutua ja luotsannut 40-vuotiasta Data Rhythm Boys – DRB Swing Bandia. Jaakko otti yhteyttä tuttavaansa Seppo Hoviin. Puheeksi tulivat jazz-illat.
Seppo on kuulunut nuoresta asti jazzpianistiemme kärkeen. Heille syntyi ajatus joidenkin voimien yhdistämisestä. Seppo tunsi hyvin kauppaneuvos Raimo Herton, joka on pyörittänyt jo vuosia Hitis-jazz nimistä kesätapahtumaa – erinomaisella menestyksellä ja loistavalla taloudella.
Seppo kytki mukaan Pentti Lasasen, jonka kaikki tuntevat multi- instrumentalistina, sovittajana ja ennen kaikkea pelimannina. Pelimanni on Penan mielestä soittajan korkein muoto. Penakin oli jo vuosien ajan ollut Hitis-jazzin vakiomuusikko. Rami puolestaan houkutteli porukkaan innokaan jazzin ystävän vuorineuvos Matti Honkalan, tietäen että juttuun tulee vieläkin enemmän dynamiittia. Kaksi kovaa talousmiestä toivottavasti takaa jotakin. Ainakin he sanoivat, että jazzia ei kannata pyörittää jos ei ole taloutta!
Jaakon DRB Swing Bandissa soittaa kitaraa Kari “Teddy” Halonen, joka työnään toimi pankinjohtajana Suomessa ja Luxemburgissa. Oiva mies vartioimaan sitä kassaa, joka alkuhetkenä oli aivan tyhjä. “Teddy”on oikea kontrolleri isolla “C”-llä.
Seppo koukutti juttuun vanhan kaverinsa Pepe Teirikarin, joka hoitelee bassoa ja on tuottanut mm. muutaman musiikkiaiheisen dokumenttielokuvan, sekä yli 4000 TV- mainosta. Herrat arvelivat Pepen olevan jotenkin propagandaministeri Göbbelsin oppien taitaja. Siis tarvittiin tiedottaja. Ensimmäisessä istunnossa 19.01.2012 oli yhdistyksen perustamisesta tehty päätös. Samoin ensimmäisessä kokouksesta päätettiin, että tämä porukka muodostaa hallituksen.
Ensimmäisessä jäsenkokouksessa 30.05.2012 puhetta johti Jukka Riikonen. Puheenjohtajaksi valittiin aloituksen tehnyt Jaakko Rinne.
Myös hallituksen muiksi jäseniksi valittiin yhdistyksen perustajajäseniä: Matti Honkala (varapuheenjohtaja), Raimo Hertto, Pentti Lasanen, Seppo Hovi, Pertti Teirikari ja Kari Halonen (sihteeri ja rahastonhoitaja).
Näin sai alkunsa Suomen Svengaavin Jazzyhdistys.
Jaakon DRB Swing Bandissa soittaa kitaraa Kari “Teddy” Halonen, joka työnään toimi pankinjohtajana Suomessa ja Luxemburgissa. Oiva mies vartioimaan sitä kassaa, joka alkuhetkenä oli aivan tyhjä. “Teddy”on oikea kontrolleri isolla “C”-llä.
Seppo koukutti juttuun vanhan kaverinsa Pepe Teirikarin, joka hoitelee bassoa ja on tuottanut mm. muutaman musiikkiaiheisen dokumenttielokuvan, sekä yli 4000 TV- mainosta. Herrat arvelivat Pepen olevan jotenkin propagandaministeri Göbbelsin oppien taitaja. Siis tarvittiin tiedottaja. Ensimmäisessä istunnossa 19.01.2012 oli yhdistyksen perustamisesta tehty päätös. Samoin ensimmäisessä kokouksesta päätettiin, että tämä porukka muodostaa hallituksen.
Ensimmäinen jäsenkokous pidettiin Jukka Riikosen johdolla 30.05.2012 Vantaalla. Perustamiskokouksen hallitus valittiin hallitukseen ensimmäisen toimintavuoden ajaksi. Puheenjohtajaksi valittiin aloituksen tehnyt Jaakko Rinne. Näin sai alkunsa Suomen Svengaavin Jazzyhdistys.
Suomen PerinneJazz ry:n toiminta alkoi yhteistyössä Suomalaisen Klubin kanssa. Illan aikana esiteltiin yhdistys, nimettiin kaksi kunniajäsentä, numero yksi Erik Lindström ja numero kaksi Ossi Runne.
Ohjelmassa esiintyivät Klubin jazztrio: Pekka Sarmanto, Jartsa Karvonen ja Seppo Hovi feat. Pentti Lasanen ja Markku Johansson. Laulusolistina svengaili jazzlegenda Kari Fall. Kahvimusiikkia soitti DRB Swing Band.
Sture 21 niminen klubi sai aloittaa SPJ:n vakioillat 3.10.2012. Yksi perinteen osoitus oli ensimmäinen teemailta ”I’ll remember Old House” eli Soittoa Mäyränkolosta.
Taatusti aito Mäyränkoloklubin band vuodelta 1963 – Kaarlo Kaartinen & Original Old House Quartet eli Kaartinen, Sandell, Sarmanto ja Koskiala. Väliajalla näytettiin elokuva I´ll Remember Old House, 30 min. versio. Ja aivan erinomaisen “puolustuspuheen” Mäyränkolosta piti Jacob Söderman, yksi kolmesta perustajajäsenestä.
Tämä tapahtuma ristittiin Syksyn Pääkonsertiksi. Ja olihan se sitä. Savoyn sali oli loppuunmyyty, ja jotkut ovat pitäneet jo jazzille hiljaisia peijaisia heitellen kepeitä multia muinaisten tingeltangeli pelimannien muistoille. Parasta oli se, että kaikkien jazzkahviloiden kantakundi Erik Lindström soitollaan ilmaisi jazzin ikuisuuden. Aika hyvin keneltä tahansa yli 90-kymppiseltä. Mies, joka on nähnyt kaikki starat, puristanut heidän kättään ja säestänyt – jopa teddy Wilsonia.
Konsertin esiintyjinä olivat Suomalaisen Klubin Jazz-kvintetti, Seppo Hovi, Antti Sarpila, Pekka Toivanen, Pekka Sarmanto, Jartsa Karvonen feat. Erik Lindström 90 v. sekä Pentti Lasanen Big Swing solistinaan Annimaria Rinne. Lämmittelymusiikkia esitti: Commander`s Gang.
Suomalaisten jazzareiden kahvinjuontiperinteen katsotaan alkaneen vuonna 1938 ja heti sodan jälkeen ”konttori” siirtyi Aleksin Columbiaan. Aleksin Columbia oli muusikoiden varsinainen facebook. Keikat sovittiin ja kavereita puffattiin. Jos joku ei tullut – yhteinen huoli oli – mitä on tapahtunut. Aleksin jälkeen jengi on kokoontunut Carin ”Ollentytär” Lindströmin Kaffilassa, Tapiolan Heikinvintillä, Kappelissa, Ursulassa ja nykyisellään Café Torpanrannassa. Eki Lindström on Amerikan vuosiaan lukuun ottamatta hoitanut päällikön hommat ohjeella: vain neljä saa puhua yhtä aikaa.
Todellinen nostalgiapaukku, kun Jukka Haavisto toi Sturenkadulle ”Kaffilajengi bandin.” Kaffilajengi on sellainen porukka muusikoita, jotka aloittivat säännöllisen istumisen ja keikkadiilauksen Aleksilla Musiikki-Fazerin viereisessä Colombia kahvilassa jo 1960-luvun alussa. Tuon ajan sankareista kokoontuvat monet edelleen joka keskiviikko Munkkiniemessä ” kaffilapalaverissa”, jota epävirallisesti puheenjohtaa Erik Lindström.
Muita kaffi-lalegendoja: Helena Siltala, Kaarlo Kaartinen, Sven Nygård, Antti Pirtinheimo, Raimo Virtanen, Matti Konttinen, Pentti Kaartinaho, Eljas Weliczko, Seppo Terämaa, Jorma Katrama, Christer Sandell, Nalle Eklund, Veikko Hakkarainen, Heikki Jäntti, Frega Jaakkola, Olle Wiberg, Pekka Sarras, Rauli Laaksonen,Esa Laukka, Lars Rikberg, Åke Forsell, Pentti Vuosmaa. Yhteensä yli kaksikymmentä 1950-60 -lukujen tanssisalien viihdyttäjää. Porukasta on poistunut mm. Jaakko Furman, Tuomas Kalliala, Erkki Seppä, Nisse Nordström.
Minkä bändin Jukka tuolta kokosi, sitä salailtiin loppuun asti. Mutta varmana huhuna oli ainakin Helena Siltala.
Suomen PerinneJazz ry:n toiminta jatkui Helsingin Suomalaisen Klubin kanssa. Illan musiikista vastasi Suomalaisen Klubin trio: Sarmanto, Toivanen, Hovi, feat. Markku Johansson trumpetti ja Keith Hall rummut. Laulusolistina svengaili Kari Fall.
Special Quest Star: Lasse Mårtenson, joka kertoi miten perinnejazz iski häneen. Nuori Stockmannin mainospiirtäjä ja kapakkapianisti Lasse voitti Suomalaisen klubin keikalla pääpalkinnon arpajaisissa, joka oli tarkoitettu salivieraille!. Lasse lähti New Yorkiin syksyllä 1959 eikä palannut enää koskaan mainosmiehen hommiin. Hänestä oli tullut jazz – ikuisesti. Lasse esitti musiikkituokion ”Tribute to Fats Waller.”
Rimojen nostelu kuuluu myös tähän kamppailulajiin. Niinpä Sturessa järjestettiin kolmena peräkkäisenä kuukautena ihan organisoidut soitannat. Ensimmäisen niistä veti Sven ”Nago” Nygårdin kvartetti, seuraavan Antti Sarpilan kvartetti ja kolmannen – lähes PerinneJazzista poiketen Heikki Sarmanto trio. Mutta Benny Colsonin ”Killer Joe” Pekkiksen muhevine bassokulkuineen oli tosiankin PerinneJazzin parhaasta päästä.
PerinneJazzyhdistyksen kolmas ja neljäs soittokausi osoittaa että latu on auki – ja liukas. Vakiintuneeksi soittopaikaksi on muodostunut Bar Sture 21 jossa kuukauden toinen keskiviikko on soittopäivä. Soittajat ovat pääosin hyviä amatöörejä tai sitten jo loppulaskettelua tekeviä ammattilaisia: Helena Siltala, Kaarlo Kaartinen, Sven Nygård, Raimo Virtanen, Eljas Weliczko….. Muutamat jatkuvasti harjoittelevat bandit ovat ottaneet myös Sturen tavaksi: BlackB, Advojazz, Swing Machine, Janitsaarijatsin Perinnesoittokunta, Alvi´s Dixie Stompers, DRB Swing Band.
Suomalaisella klubilla oli 25 henkinen swingjazzia laula kuoro Bulevardin Taxi, jota johti Teppo Salakka, porukassaan Pentti Lasanen, Pentti Mutikainen, Jartsa Karvonen. Ja Suomalaisella Klubilla kutsuttiin kolmanneksi Kunniajäseneksi Helena Siltala. Helenan charmikkaan laulun tukena mm. Markku Johansson, Pekka Toivanen, Seppo Hovi, Pentti Mutikainen. Keith Hall.
Kaivopuiston Carusel tuntuu myös vakiintuvan. Siellä on soittanut mm Kaffilajengi All-Stars, Hovi-Lasanen Quartet kera jamien, Antti Sarpila Quartet, joka vahvistettiin kolmella stipendimiehellä Joonatan Rautio, Kasperi Sarikoski, Mikko Karjalainen. Olipahan korkeatasoista PerinneJazzia nuorten pelimannien toimesta.
Maaliskuun kaksi viimeistä tilaisuutta oli veden äärellä. Wade Mikkola toi Caruselliin kvartetin, jonka muut jäsenet olivat 23-vuotiaita. Marek Konarski – tenor sax, Samuli Rautiainen – piano, Wade Mikkola – basso ja Sami Nummela – rummut. Sekä bändi että yleisö osoittivat että PerinneJazz ei ole mitään huru-ukkojen puuhailua. Svengi oli kova ja yleisö viihtyi. joten sovittiin että jatketaan syksyllä!
Heti seuraavana päivänä Viking Xpresillä perinteinen Erkki Hurrin järjestämä Jazzristeily. Koko yön kestävässä merikonsertissa oli muun muassa Barbeque Jazzband ja Erja Uitto. Pitkänlinjan jazzlaulaja Kari Fall ja Polaris Celebration Band, sekä Leo Holmgren Trio solistinaan yksi Suomijazzin kirkkaimmista tähdistä – Monica Aspelund. Ja kaikissa paikoissa Suomen PerinneJazzilla on tupa täynnä.
Suomen PerinneJazz ry:n toiminta alkoi yhteistyössä Suomalaisen Klubin kanssa. Illan aikana esiteltiin yhdistys, nimettiin kaksi kunniajäsentä, numero yksi Erik Lindström ja numero kaksi Ossi Runne.
Ohjelmassa esiintyivät Klubin jazztrio: Pekka Sarmanto, Jartsa Karvonen ja Seppo Hovi feat. Pentti Lasanen ja Markku Johansson. Laulusolistina svengaili jazzlegenda Kari Fall. Kahvimusiikkia soitti DRB Swing Band.
Sture 21 niminen klubi sai aloittaa SPJ:n vakioillat. Yksi perinteen osoitus oli ensimmäinen teemailta ”I’ll remember Old House” eli Soittoa Mäyränkolosta.
Taatusti aito Mäyränkoloklubin band vuodelta 1963 – Kaarlo Kaartinen & Original Old House Quartet eli Kaartinen, Sandell, Sarmanto ja Koskiala. Väliajalla näytettiin elokuva I´ll Remember Old House, 30 min. versio. Ja aivan erinomaisen “puolustuspuheen” Mäyränkolosta piti Jacob Söderman, yksi kolmesta perustajajäsenestä.
Tämä tapahtuma ristittiin Syksyn Pääkonsertiksi. Ja olihan se sitä. Savoyn sali oli loppuunmyyty, ja jotkut ovat pitäneet jo jazzille hiljaisia peijaisia heitellen kepeitä multia muinaisten tingeltangeli pelimannien muistoille. Parasta oli se, että kaikkien jazzkahviloiden kantakundi Erik Lindström soitollaan ilmaisi jazzin ikuisuuden. Aika hyvin keneltä tahansa yli 90-kymppiseltä. Mies, joka on nähnyt kaikki starat, puristanut heidän kättään ja säestänyt – jopa teddy Wilsonia.
Konsertin esiintyjinä olivat Suomalaisen Klubin Jazz-kvintetti, Seppo Hovi, Antti Sarpila, Pekka Toivanen, Pekka Sarmanto, Jartsa Karvonen feat. Erik Lindström 90 v. sekä Pentti Lasanen Big Swing solistinaan Annimaria Rinne.
Suomalaisten jazzareiden kahvinjuontiperinteen katsotaan alkaneen vuonna 1938 ja heti sodan jälkeen ”konttori” siirtyi Aleksin Columbiaan. Aleksin Columbia oli muusikoiden varsinainen facebook. Keikat sovittiin ja kavereita puffattiin. Jos joku ei tullut – yhteinen huoli oli – mitä on tapahtunut. Aleksin jälkeen jengi on kokoontunut Carin ”Ollentytär” Lindströmin Kaffilassa, Tapiolan Heikinvintillä, Kappelissa, Ursulassa ja nykyisellään Café Torpanrannassa. Eki Lindström on Amerikan vuosiaan lukuun ottamatta hoitanut päällikön hommat ohjeella: vain neljä saa puhua yhtä aikaa.
Todellinen nostalgiapaukku, kun Jukka Haavisto toi Sturenkadulle ”Kaffilajengi bandin.” Kaffilajengi on sellainen porukka muusikoita, jotka aloittivat säännöllisen istumisen ja keikkadiilauksen Aleksilla Musiikki-Fazerin viereisessä Colombia kahvilassa jo 1960-luvun alussa. Tuon ajan sankareista kokoontuvat monet edelleen joka keskiviikko Munkkiniemessä ” kaffilapalaverissa”, jota epävirallisesti puheenjohtaa Erik Lindström.
Muita kaffi-lalegendoja: Helena Siltala, Kaarlo Kaartinen, Sven Nygård, Antti Pirtinheimo, Raimo Virtanen, Matti Konttinen, Pentti Kaartinaho, Eljas Weliczko, Seppo Terämaa, Jorma Katrama, Christer Sandell, Nalle Eklund, Veikko Hakkarainen, Heikki Jäntti, Frega Jaakkola, Olle Wiberg, Pekka Sarras, Rauli Laaksonen,Esa Laukka, Lars Rikberg, Åke Forsell, Pentti Vuosmaa. Yhteensä yli kaksikymmentä 1950-60 -lukujen tanssisalien viihdyttäjää. Porukasta on poistunut mm. Jaakko Furman, Tuomas Kalliala, Erkki Seppä, Nisse Nordström.
Minkä bändin Jukka tuolta kokosi, sitä salailtiin loppuun asti. Mutta varmana huhuna oli ainakin Helena Siltala.
Suomen PerinneJazz ry:n toiminta jatkui Helsingin Suomalaisen Klubin kanssa. Illan musiikista vastasi Suomalaisen Klubin trio: Sarmanto, Toivanen, Hovi, feat. Markku Johansson trumpetti ja Keith Hall rummut. Laulusolistina svengaili Kari Fall.
Special Quest Star: Lasse Mårtenson, joka kertoi miten perinnejazz iski häneen. Nuori Stockmannin mainospiirtäjä ja kapakkapianisti Lasse voitti Suomalaisen klubin keikalla pääpalkinnon arpajaisissa, joka oli tarkoitettu salivieraille!. Lasse lähti New Yorkiin syksyllä 1959 eikä palannut enää koskaan mainosmiehen hommiin. Hänestä oli tullut jazz – ikuisesti. Lasse esitti musiikkituokion ”Tribute to Fats Waller.”
Rimojen nostelu kuuluu myös tähän kamppailulajiin. Niinpä Sturessa järjestettiin kolmena peräkkäisenä kuukautena ihan organisoidut soitannat. Ensimmäisen niistä veti Sven ”Nago” Nygårdin kvartetti, seuraavan Antti Sarpilan kvartetti ja kolmannen – lähes PerinneJazzista poiketen Heikki Sarmanto trio. Mutta Benny Colsonin ”Killer Joe” Pekkiksen muhevine bassokulkuineen oli tosiankin PerinneJazzin parhaasta päästä.
PerinneJazzyhdistyksen kolmas ja neljäs soittokausi osoittaa että latu on auki – ja liukas. Vakiintuneeksi soittopaikaksi on muodostunut Bar Sture 21 jossa kuukauden toinen keskiviikko on soittopäivä. Soittajat ovat pääosin hyviä amatöörejä tai sitten jo loppulaskettelua tekeviä ammattilaisia: Helena Siltala, Kaarlo Kaartinen, Sven Nygård, Raimo Virtanen, Eljas Weliczko….. Muutamat jatkuvasti harjoittelevat bandit ovat ottaneet myös Stuiren tavaksi: BlackB, Advojazz, Swing Machine, Janitsaarijatsin Perinnesoittokunta, Alvi´s Dixie Stompers, DRB.
Suomalaisella klubilla oli 25 henkinen swingjazzia laula kuoro Bulevardin Taxi, jota johti Teppo Salakka, porukassaan Pentti Lasanen, Pentti Mutikainen, Jartsa Karvonen. Ja Suomalaisella Klubilla kutsuttiin kolmanneksi Kunniajäseneksi Helena Siltala. Helenan charmikkaan laulun tukena mm. Markku Johansson, Pekka Toivanen, Seppo Hovi, Pentti Mutikainen. Keith Hall.
Kaivopuiston Carusel tuntuu myös vakiintuvan. Siellä on soittanut mm Kaffilajengi All-Stars, Hovi-Lasanen Quartet kera jamien, Antti Sarpila Quartet, joka vahvistettiin kolmella stipendimiehellä Joonatan Rautio, Kasperi Sarikoski, Mikko Karjalainen. Olipahan korkeatasoista PerinneJazzia nuorten pelimannien toimesta.
Maaliskuun kaksi viimeistä tilaisuutta oli veden äärellä. Wade Mikkola toi Caruselliin kvartetin, jonka muut jäsenet olivat 23-vuotiaita. Marek Konarski – tenor sax, Samuli Rautiainen – piano, Wade Mikkola – basso ja Sami Nummela – rummut. Sekä bändi että yleisö osoittivat että PerinneJazz ei ole mitään huru-ukkojen puuhailua. Svengi oli kova ja yleisö viihtyi. joten sovittiin että jatketaan syksyllä!
Heti seuraavana päivänä Viking Xpresillä perinteinen Erkki Hurrin järjestämä Jazzristeily. Koko yön kestävässä merikonsertissa oli muun muassa Barbeque Jazzband ja Erja Uitto. Pitkänlinjan jazzlaulaja Kari Fall ja Polaris Celebration Band, sekä Leo Holmgren Trio solistinaan yksi Suomijazzin kirkkaimmista tähdistä – Monica Aspelund. Ja kaikissa paikoissa Suomen PerinneJazzilla on tupa täynnä.
Kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi voidaan hallituksen esityksestä kutsua yhdistyksen kokouksessa henkilö, joka on huomattavasti edistänyt ja tukenut yhdistyksen toimintaa.
Nro 1, Erik Lindström (1922-2015) suomalaisen musiikkimaun länsimaistaja ja kansainvälistäjä.
Oli ensimmäisessä ketjussa ottamassa vastaan Suomeen oikeata jazzia ja ymmärtämässä sitä, koska oli Ruotsin kansalainen ja kielitaitoinen. Kevyt eleganssi, taito ja mahdollisuus imeä svengi oli ehkä selvempi kuin Suomen kansalaisilla.
Mahtava jazzbasisti ja vibrafonisti, joka säveltämillään iskelmillä tutustutti svengiin muutkin kuin jazzin ystävät. (29.9.2012)
Nro 2, Ossi Runne (1927-2020) kohosi heti sotien jälkeen suomalaisen modernin viihde- ja populaarimusiikin kärkeen. Hänen trumpettinsa on antanut 1950- ja -60 lukujen suomalaiseen musiikkimaisemaan hienot sävyt. Kun alettiin tekemään jazzia, oli Runne yhtenä ensimmäisistä, joka omaksui oikean sykkeen. Paljolti hänen ansiostaan suomalaisetkin pääsivät kosketuksiin jazzin kanssa. (29.9.2012)
Suuri korkeakoulu sekä Erik Lindströmille ja Ossi Runneelle oli 1940-luvun lopulla Ossi Aallon orkesteri, jolloin opit käytiin hakemassa Ruotsista kesäkiertueilla.
Nro 3, Helena Siltala (s. 1930) on sanan varsinaisessa merkityksessä Vokalisti. Hän on nöyränä ja coolina musiikin tulkkina noussut solistiksi aivan kansainväliselle tasolle. Siltala on omalla persoonallisella tavallaan lanseerannut ison levynmyyntivolyymin erikoisesti Erik Lindströmin sävellyksillä kuten Ranskalaiset korot ja Etkö uskalla mua rakastaa. Kun kuuntelee Siltalan upeita englanninkielisiä tulkintoja konserteissa sekä radionauhoituksia ei voi välttyä ajatukselta, että hän on syntynyt väärään maahan. (8.3.2014)
Nro 4, Pentti Lasanen (1936-2021) on lähes 70-vuoden aikana vaikuttanut monipuolisemmin suomalaiseen populaarimusiikkiin kuin kukaan muu. Siihen kuuluu valtava lista hänen eri toimenkuviaan; soololaulaja, yhtyelaulaja, multi-instrumentalisti, sovittaja, säveltäjä, sinfoniaorkesterin solisti, 1960-luvun modernin jazzin tulkki ja kaikki siltä väliltä. Lasanen on myös pedagogi ja teoreetikko, joka on analyyttisesti pystynyt kertomaan jazzin sisällöstä ja tavasta tehdä sitä omalle ja uudelle sukupolvelle. Todellinen Pelimanni ja mies, joka imi svengin Ruotsista ollessaan siellä sotalapsena. (31.5.2018)
Nro 5, Raimo Hertto (s.1938) on merkittävä yritysjohtaja ja kauppaneuvos, joka on tarjonnut omissa ja järjestämissään tilaisuuksissa vierailleen svengaavaa jazzia. Hän on järjestänyt kesäsaarellaan Hiittisissä useita vuosia vaimonsa Liisan kanssa jazzkonsertteja ensin kirkossa ja sitten seurojen talolla. Samalla kun hän on tarjonnut vierailleen suomalaista huippujazzia ja hän on kerännyt huomattavan määrät varoja hyväntekeväisyyteen kotipaikkakunnallaan. Hän on SPJ:n jäsennumero 1 ja valittiin paljolti myös jazzansioistaan vuoden 2011 mökkiläiseksi Kemiön saaren kunnassa. (27.5.2019)
Nro 6, Jukka Haavisto (s.1930) on ollut aina sydämeltään jazzia rakastava pelimanni. Hän soitti ensimmäisen keikkansa vuonna 1940 Vaasan radiossa ja viimeinen julkinen esiintyminen tapahtui 2020. Haavistolla on ollut useita omia yhtyeitä ja hänet tunnetaan svengaavaan jazziin erikoistuneena vibrafonistina. Haavisto on ollut erittäin aktiivinen alan järjestötoiminnassa ja toiminut mm Suomen Jazz & Arkiston johtajana. Hän perusti myös Pomuksen ja toimi sen toiminnanjohtajana.
Hän on julistanut jazzin ilosanomaa sekä televisiossa että radiossa omissa ohjelmissaan. Hän on myös kirjoittanut kaikkien jazzin harrastajien raamatun ”Puuvillapelloilta kaskimaille – jatsin ja jazzin vaiheita”. Kirjasta on päivitetty nettiversio 2017 ja on alallaan edelleen viimeisen yleisteos. (19.5.2021)
Nro 7, Seppo Hovi (s.1946) peri isältään Onnilta kipinän amerikkalaiselle svengille. Hän aloitti pianistina/hanuristina ammattimuusikon uran 1964 ja toimi keikka- ja studiomuusikkona kymmenen vuotta.
Hovi on tehnyt merkittävän uran sekä TV1:ssä että MTV3:lla suosittujen musiikkiohjelmien tuottajana ja esiintyjänä. Hän on toiminut myös kapellimestarina ja sovittajana.
Hovin musiikissa on aina säilynyt jazzillinen ote ja sykkivä svengi, kun se on ollut mahdollista. Jazzharrastus tiivistyi 2000-luvulla, kun hän oli perustamassa Suomen PerinneJazz ry:tä.
Hovi on ollut alusta lähtien keskeinen toimija ja primus motor mm. yhdistyksen suosittujen konserttikiertueiden toteuttajana ja esikoislevyn tuottajana. (19.5.2021)
Nro 1, Jaakko Rinne (s.1942) on ensimmäinen SPJ:n puheenjohtaja, joka perusti yhdistyksen yhdessä Seppo Hovin kanssa. Vankka ja harras jazzin harrastaja sekä harrastajajazzin puolestapuhuja, monikymmenvuotinen jamien järjestäjä niinä aikoina, kun mitään ulkopuolista henkistä eikä taloudellista tukea ollut saatavilla. (27.5.2019)
14.2.2020/Seppo Hovi