Suomalaisen populaarimusiikin ja perinnejazzin merkittävä toimija on kuollut

Muusikin monitoimies Pentti Lasanen menehtyi vaikean sairauden uuvuttamana 13.3.2021 Helsingissä. Hän oli kuollessaan 84-vuotias, syntynyt 17.9.1936 Kotkassa. Lasanen ehti vaikuttaa 70-vuoden aikana monipuolisemmin suomalaiseen viihdemusiikkiin ja jazziin kuin kukaan muu.

Lasasen ainulaatuiseen uraan kuuluu valtava lista eri toimenkuvia; kapellimestari ja solisti eri kokoonpanoissa pienyhtyeistä sinfoniaorkesteriin, soolo- ja yhtyelaulaja, multi-instrumentalisti, sovittaja, säveltäjä, 1960-luvun modernin elokuvamusiikin tulkki ja kaikkea siltä väliltä.

Hän oli myös pedagogi ja teoreetikko, joka osasi kertoa analyyttisesti jazzin sisällöstä ja tavasta tehdä sitä omalle ja uudelle sukupolvelle. Todellinen Pelimanni, sanan myönteisessä merkityksessä ja mies, joka imi itseensä jo pikkupoikana swing-kauden svengin Ruotsista ollessaan siellä sotalapsena.

Lasanen oli perustamassa Suomen PerinneJazz ry:tä ja kutsuttiin yhdistyksen kunniajäseneksi vuonna 2018. Hän kuului myös vuonna 2020 julkaiseman levyn The Best of Finnish Classic Jazz sovittajatiimiin ja siinä soittavaan orkesteriin Classic Jazz Society All Stars. Tämä konserttitaltiointi, jossa hän soittaa soolonumeronaan Erik Lindströmin sävellyksen Etkö Uskalla Mua Rakastaa, jäi yhdeksi Pentin viimeisistä äänityksistä.

 

Jazzkipinä Ruotsista
Pentti Lasanen joutui kahteen otteeseen yhteensä viideksi vuodeksi sotalapseksi Ruotsiin. Sieltä tuomisina tuli mukana paitsi sujuva ruotsin kielen taito myös rakkaus musiikkiin ja jazziin. Hän sai ensimmäisen klarinettinsa tädiltään 14-vuotiaana ja soitti debyyttikeikkansa kavereidensa kanssa vuonna 1951. ”Osasimme vain kolme kappaletta, yhtyeen nimi oli ”Pelko Pois”:

Jazzmuusikoille ei ollut koulutusmahdollisuuksia 1950-luvulla. Jos yritti kysellä toisilta, niin tarjottiin hirveästi erilaisia teorioita, joista ei paljon apua ollut. Itseopiskelu oli myös Lasaselle ainoa mahdollisuus päästä eteenpäin. ”Kopioin levyiltä kaiken minkä kuulin ja yritin ymmärtää”.

Vuonna 2009 edesmennyt trumpetisti Lill-Jörgen Petersen oli tärkeä henkilö Lasasen uralla. ”Muistelen Lill-Jörgeniä suurella lämmöllä. Hän auttoi merkittävästi omien visioitteni toteuttamisessa. Meillä oli ajatusrata ja sävelkieli täsmälleen sama. Lill-Jörgenille soiton sisältö ja sanoma oli tärkeämpi kuin tekninen toteutus”.

Big Swing
Pentti Lasasen viime vuosien tärkeimpiä orkestereita oli suosittu ”Pentti Lasanen Big Swing Orchestra”. Hänen kokemuksensa mukaan hyvällä Big Band -soittajalla täytyy olla synnynnäinen rytmitaju ja oikea asenne tätä musiikkia kohtaan. Luonnollisesti tarvitaan vahva tekninen valmius ja nopea nuotinlukutaito.

Hän kokosi tällaisen joukon erilaisten soittotaustan omaavista muusikoista. Löytyi niin dixielandia, swingiä, puhallinorkesteria, modernia jazzia kuin klassista musiikkia. Huikean pitkän uransa aikana Pentti Lasanen oli soittanut keikkoja jokaisen kanssa ja tunsi näin hyvin kaikkien soittotyylit.

Big Band -musiikissa sovittajan osuus on keskeinen. Lähes 70-vuoden kokemuksella Pentti Lasanen tiesi miten loihditaan Artie Shawn, Glenn Millerin tai Harry Jamesin korvia hyväilevät sävelet esiin. ” Teen uusia sovituksia ja muunnelmia. Soitatan ne sitten läpi sillä tavalla kuin minä ne miellän. Tuloksena on ikään kuin kirjoitettua improvisaatiota. Alkuperäinen sointurunko, viitteitä melodisesta aineistosta ja lopuksi paluu melodiaan. Olenko tehnyt enemmän kuin säveltäjä?” Lasanen pohti.

Näytteen Pentti Lasanen Big Swing Orchestran täydellisestä soundista voit kuunnella TÄSTÄ.

Lasanen piti tärkeänä, että yleisöllä oli mahdollisuus seurata kappaleen kulkua. ”Jos teen oman sävellyksen, kuulijan pitää oppia ensin minun melodiani. Kun teen sovituksen tutusta kappaleesta, kuulija tunnistaa sen heti  ja näin ”odotukset” täyttyvät. Runko Big Swingin sovituksille tulee siis tutuista evergreeneistä, joita kuulijat ymmärtävät ja niitä on helppo seurata. Muunnelmat ovat sitten jokaisen omia mieltymyksiä, pitääkö niistä vai ei?”

Mitä jazz on?
Lasanen piti ensimmäisen populaarimusiikin luentosarjansa Sibelius-Akatemiassa jo vuonna 1974. Hän kuvasi luennoillaan jazzin olemusta: ”Musiikkisävellyksissä on yleensä kolme peruselementtiä: Rytmi, melodia ja sointu. Jazzissa rytminen lähestymistapa on päällimmäisenä. Alun perin jazzissa oli kaksi ainutlaatuista elementtiä, jotka poikkesivat muusta musiikista.”

”Ensimmäinen tekijä oli kolmimuunteiset synkoopit, joiden omaksuminen vaatii synnynnäistä lahjakkuutta. Kaikki jazzin ystävät kuitenkin tajuavat, että kolmimuunteisuudessa on jokin juju. Sitä on vaivaton kuunnella. Sen vaivattomuuden synnyttäminen on kyllä soittajalle kovan työn takana. Toinen perinteiselle jazzille tunnusomainen piirre on aito bluesasteikko. Nämä ovat ne erikoispiirteet, jotka olen löytänyt jazzista muuhun musiikkiin verrattuna.”

”Jos jompi kumpi edellisistä elementeistä puuttuu jazznimikkeen alla soitettavasta musiikista, niin olen vähän mietteliäs. Tämä ei millään tavalla vähennä sen musiikin arvoa, mutta minun katsantokannassani, jazziako? Jos sekä kolmimuunteisuus että blues puuttuu, niin silloin menen mieluummin kuuntelemaan klassisen puolen soittajia, koska he osaavat sen musiikin kaikista parhaiten.”

”Ennen vanhaan ne jazzmuusikot, jotka eivät hallinneet näitä jazzin peruselementtejä, tippuivat pois. Nykyisinhän heistä tehdään vaikka maistereita. Totuus on, että koulutus ei voi laittaa muuta kuin rakoihin vähän kittiä, jos (jazz)lahjakkuus puuttuu. Lahjakkuutta auttaa silti huimasti se, että vaivautuu opiskelemaan.”

Onko jazz taidetta?
Lasasen mielestä hänen Ikäpolvensa suuri ongelma oli se, että muusikot pääsivät liian aikaisin keikalle eikä ehtineet oppia.
– Taiteessa ei ole demokratiaa, sinä joko osaat tai et sen mielestä, joka on perehtynyt taidemuotoon. Se osaaminen ei ole teknistä osaamista vaan tunteen välittämistä toiselle ihmiselle eli kuulijan tai kokijan tavoittaminen. Tämä koskee mielestäni niin jazzia kuin kaikkea muutakin taidetta.

Pentti Lasanen oli tammikuussa 2009 Pasi Hiihtolan vieraana YLEssä ”Maailman paras levy” -ohjelmassa.
– Joku voisi luulla valitsemiani kappaleita katsellessa, etten arvosta improvisoitua jazzia. Näin ei kuitenkaan ole. Päätyöni sovittaminen ja säveltäminen on lyönyt niin leimansa, että alitajuisesti listani painottui sovitetun musiikin ja jazzin puolelle.

– Sellainen valmis tuote, jota haluan kuunnella usein, pitää olla huolella mietittyä. Voin ihailla jonkun kykyä soittaa improvisoitua jazzia eri yhteyksissä. En kuitenkaan jaksa kuunnella sitä kovin pitkään. En käy juuri sellaisissa tilaisuuksissa. Kun kävin kuuntelemassa Stan Getzin kvartettia kahden tunnin konsertissa, ilmeen monotonisuus pian rupesi häiritsemään, vaikka Getz kuuluu suuriin esikuviini.

Jazzmuusikkous – suuri unelma
Jos Pentti Lasanen olisi saanut toimeentulonsa pelkästään soittamalla jazzia, niin hän olisi ehdottomasti ollut jazzmuusikko.
– Kenties ylikehittynyt vastuuntunto ja huolehtimisen tarve esti tämän. Kun sinulla on perhe ja tulet vanhemmaksi, niin toiset asiat ohjaavat valintojasi. Nuoruudessa oli ihan kiva ”mennä lujaa ja touhuta”, mutta en myöskään halunnut ajatella viettäväni vanhuuttani ”sikolätissä” väärinymmärrettynä nerona.

– Jazz on ainakin Suomessa marginaalimusiikkia. Jos joku jazzin osa-alue nousee, niin se on kokonaan markkinointijuttu. On vain tietty määrä ihmisiä, joita jazz kiinnostaa. Vielä vähäisempi määrä on niitä, jotka osaavat relevantisti arvioida jazzia. En oikein luota kaikkien nykyisten kriitikoiden kykyyn kuulla mitä soitetussa kappaleessa on tehty. Monilla on varsin yliolkainen asenne meidän soittamaan musiikkiin nähden.

– Jos joku kriitikko kirjoittaa, että ”Putte Wickman soitti niitä normaaleja Benny Goodman kuvioita”, niin hän ei tiedä aiheesta pätkääkään. Kriitikko näki klarinetin, monta ääntä tuli; ahaa ”Goodman”. Hän on kuin Pavlovin opetettu koira. Jos tuntee vähääkään Putte Wickmanin tyyliä, niin tietää, ettei hän koskaan soittanut Goodman -kuvioita. Wickman soitti omaa musiikkia ja oli oman tyylilajinsa huippuedustaja.

Keski-Euroopassa perinteinen jazz on edelleen voimissaan. Pentti Lasasen mielestä tämä johtuu lähinnä erilaisesta traditiosta.
– Erityisesti Saksassa sivistykseen kuuluu hallita perinteiset paritanssit ja nuoret käyvät tanssikursseilla. Kursseilla kuullaan myös swingiä ja klassista jazzia. Heillä on siis mahdollisuus kuulla sitä musiikkia ja osa mieltyy siihen, osa ei. YLEllä on tuhansia hienoja jazzlevyjä, mutta listantekijät soitattavat vain omia kapea-alaisia mieltymyksiään. Kaivattaisiin laajempaa musiikillista näkemystä sinnekin.

– Suuri ongelma jazzin piirissä on ollut, että mielletään musiikin ”vapaus” myös henkilökohtaisella tasolla ja eletään niin sanotusti ”kuin siat pellossa”. Lähes kaikki ne kollegat, jotka ovat ”hypänneet yli aisojen”, ovat poissa. En tiedä oliko se niin hirveän hauskaa. Joillakin voi tietysti olla geneettistä perimää, mutta kai siihen vaikuttaa myös omat tekemiset. On onneksi paljon toisenlaisiakin esimerkkejä. Erik Lindström kuoli 93-vuotiaana ja kävi lähes loppuun asti keikoilla. Soitti erinomaisesti ja oli selvä päästään.

Pentti Lasanen toivoi vuonna 2009, että hän kykenisi jatkamaan omalla tiellään vielä pitkään. – Olen kiitollinen, että saan tehdä tätä työtä, vaikka sen arvostus ja eläkkeet ovat mitä ovat. On hienoa työskennellä uusien ennakkoluulottomien ikäpolvien kanssa, puhutaan tasavertaisesti asioista. Ratkaisevaa on, miten suoriudutaan, ei ikä.

– Jokaisen musiikkilajin pitäisi uudistua perinteeseen nojautuen. Eri jazzpiirien keskinäisellä nahistelulla ei puhalleta yhteiseen hiileen. Mottoni on: Tunnista ja tunnusta! Kun on joku asia, josta en tiedä, niin yritän tunnistaa, miksi se on suosittua ja mikä on sen juju. Kun tunnustan sen, että en ymmärrä sitä nyt, niin ehkä opin sen jujun myöhemmin.

Pentti Lasanen tunnettiin vaatimattomana ja ”viimeisenä todellisena herrasmiehenä”. Musiikkineuvos Seppo Hovi oli Lasasen pitkäaikainen soittokaveri ja yhteistyökumppani. He tekivät yhdessä kiertueen vielä vuosina 2016 -17 Lasasen täytettyä jo 80-vuotta. Hän luonnehtii ystäväänsä osuvasti: ” Musiikin historiamme analyyttisin ja kunnollisin boheemi.”

Jazzmuusikko Antti Sarpila aloitti yhteistyön Lasasen kanssa jo 1980-luvulla: “Pentin soitossa oli aina se aito vastustamaton svengi, joka sekä näkyi että kuului – hyvä ystävä ja soittokaveri, kärsivällinen ja kannustava opettaja sekä mainio muusikko on poissa!”

Kapellimestari Okko Kamu: “Kielitaitoinen kosmopoliitti, poikkeuksellinen lahjakkuus myös jazzin ulkopuolella. Nykyajan renesanssitaitelija!”

Oopperalaulaja Jaakko Ryhänen: “Huippumuusikko, oman genrensä ykkönen, joka osaavana yhtyelaulajana mietti jatkuvasti äänenkäytön tekniikkaa ja sen kehittämistä.”

PENTTI LASANEN (1936 – 2021) itseoppinut muusikko, sovittaja ja säveltäjä

-Ylioppilas Lovisa Gymnasium -lukiosta vuonna 1957
-Aloitti klarinetilla 14-vuotiaana, seuraavana vuonna mukaan tuli myös saksofoni
-Omat yhtyeet Loviisassa 1951 – 54
-Leo Lindblomin yhtyeessä Helsingissä 1955
-Vuosina 1956 – 67 Ronnie Kranckin sekstetissä, jossa toimi puhallinsoittajana ja sovittajana, muina etu- rivin miehinä olivat Lill-Jörgen Petersen ja Rauno Lehtinen, jonka maailmanhitti ”Letkis”on yhtyeen alkuperäisäänite.
-Radion tanssiorkesterin saksofonisektion johtaja ja vuorotteleva kapellimestari 15 vuoden ajan 1960 -70 luvuilla.
-Four Cats- lauluyhtyeen perustaja ja sovittaja vuodesta 1958. Yhtye toimii edelleen.
-Kaj Pahlmanin yhtye
-Great Helsinki Swing Big Band
-Ossi Runne
-Seppo Hovi
-Minna Lasanen tytär ja laulaja, jatkaa isänsä jalanjäljissä
-Kivikasvot tv-ohjelman kapellimestari ja musiikin vastaava vuosina 1966 – 1978.
-DDT Jazzbandin vakituinen vierailija 1980-luvulta lähtien.
-Solistinen yhteistyö Antti Sarpilan kanssa vuodesta 1982 lähtien.
-Levy-yhtiön levytyspäällikkö 1960 -luvulla. Artistit mm. Katri-Helena, Veikko Tuomi, Irmeli Mäkelä ja Helena Siltala.
-Ensimmäinen ns. kevyen musiikin luentosarja Sibelius Akatemiassa vuonna 1974 ”Käyttömusiikin soinnutus ja sovitus” pohjautuen omaan käytännön teoriaan.
-Ajassa soivan elokuvamusiikin säveltäminen mm 1960-luvulla.
-Tuhansia sovituksia ja sävellyksiä kaikilla käyttömusiikin alueilla. Pelkästään Erik Lindströmille lähes 500 sovitusta vuosien varrella.
-Gramexin tilastoissa eniten äänitysraitoja Suomen puhaltajista.

Huomionosoitukset ja palkinnot:
– Pro Finlandia – mitali vuonna 2002
– Syksyn Sävel – kilpailun voitto 1985, ”Luoksesi jään” (ainoa soitinvoittaja kautta aikojen).
– Louis Armstrong -palkinto 1992 klassisen jazzin hyväksi tehdystä työstä
– Count Basie -mitali merkittävästä työstä big band -toiminnan hyväksi
– Kaksi kertaa Jussi -palkinto filmimusiikista
– Georg Malmsten juhlavuoden palkinto
– Suomen Jazzlegenda nro 12 – Imatra Big Band festivaali 2006
– Suomen PerinneJazz ry:n kunniajäsen nro 4 2018

Muistokirjoituksen lähteenä artikkeli: ”Täydellinen Big Band -soundi yhdeksällä miehellä”, Jazzrytmit-verkkolehti/Martti Koljonen 2009 sekä puhelinhaastattelut 13.3.2021 musiikkineuvos Seppo Hovi, jazzmuusikot Antti Sarpila ja Wade Mikkola.