Yhdistyksemme perustajalla tuplajuhlat

Myyntijohtaja, harrastepianisti Jaakko Rinne täyttää 80-vuotta 25.7. Suomen PerinneJazz ry:n (SPJ) perustamiskokous pidettiin tammikuussa 2012 Helsingissä ja yhdistyksen ensimmäinen tapahtuma syyskuussa Helsingin Suomalaisella Klubilla. Juhlavuoden 2022 pääkonsertti järjestetään 7.9. Savoy-teatterissa teemana ”100th Anniversary of Erik Lindström”.

– Olin ollut aktiivisesti toimivan Vantaan Jazzyhdistyksen jäsen jo kauan ja miettinyt vastaavan yhteisön perustamista myös Helsingin puolelle. Uuden Musiikkitalon ravintolassa syntyi ajatus, että tämä voisi olla sopiva konsertti/jamipaikka, muistelee Jaakko SPJ:n syntyvaiheita.

Hän otti yhteyttä Musiikkitalon silloiseen johtoon ja sai kuulla, että kannattaisi perustaa yhdistys.
Kaupungin tukea ei ole mahdollista saada osakeyhtiö -muotoiselle yhteisölle. Jaakon omituksessa on Darybo Oy niminen yritys, joka on hoitanut hänen bänditoimintansa talousasiat. Keskusteluja uudesta yhdistyksestä oli ollut mm. jo edesmenneen Rolf ”Rolle” Lindströmin sekä Birger Lindströmin kanssa.

– Olin ajatellut mukaan hyvin tuntemiani muusikkoystäviäni: Claes Anderssonia (1937–2019) ja Klaus Järvistä (1936–2020). He olivat kuitenkin niin kiireisiä, että otin sitten yhteyden Seppo Hoviin. En varsinaisesti tuntenut häntä kovin hyvin muuten kuin suositun musiikkiviihdeohjelman Bumtsibumin fanittajana.

– Hän oli kerran ollut mukana Henrikin jameissa. Hänen konserteissaan olin kyllä käynyt. Tapasin Sepon syksyllä 2011 Pakilassa keikalla ja kysyin hänen kiinnostustaan. Teimme treffit Tuomarinkylän huoltoasemalle. Loppu onkin sitten Suomen PerinneJazz ry:n historiaa.

Innostus musiikkiin syttyi kotona ja kulttuurikunnassa
– Aapeli -vaarini (dir. cant.), mm. Oskar Merikannon oppilas, opetti minulle pianonsoiton alkeet. Hän oli suorittanut tutkinnon Viipurin musiikkiopistosta ja arvostettu kuoromies. Järvenpään kauppala oli tunnettu kulttuurikunta ja koulujen kauppala.

Järvenpään Yhteiskoulu oli myös säveltäjä Joonas Kokkosen (1921–1996) opin ahjo. Jaakko pääsi 11-vuotiaana Kokkosen kuorossa äänittämään säveltäjän Kantaattia Yleisradioon. Sibeliuksen Ainola ja Tuusulan rantatien taiteilijakodit olivat lähellä koulua ja tällä oli selvä vaikutus koulun lapsiin ja nuoriin.

– Koulukaverina oli myös Jani Uhlenius, oppinut muusikko jo nuorena. Elettiin vielä sodan jälkeistä niukkuuden aikaa. Koulussamme oli kaksi pianoa, flyygeli juhlasalissa ja piano musiikkiluokassa. Jokainen teki pahvista pianon koskettimet itselleen. Niillä sitten harjoiteltiin. Janin kanssa muistoissani koulusta on kappale: ”Green Fields” ja musiikin opettaja Elli Tourunen.

– RUK:n sotilaskodissa tutustuin Claes Anderssoniin. Hän opetti minulle joitain sointuja. Siitä tuli elämänpituinen ystävyys. Ei koskaan puhuttu politiikkaa ja tavattiin säännöllisesti mm. Helsingin kirjamessuilla. Tapiolassa Harjuviidassa asuessani Klaus Järvinen muutti naapuriin. Perustimme yhteisiä talokokoonpanoja uima-altaan laidalle, Klasu kitara ja minä klarinetti. Siitä alkoi taas tärkeä elinikäinen ystävyys.

VTKK:lle ”korkeakouluun”
Jaakko oli työskennellyt lukion jälkeen Keskossa Katajanokalla. – Halusin silloiselle Keskon ETK-osastolle (elektroninen tietojen käsittely), johtaja haastatteli englanniksi. Koulussa lyhyen englannin tunneilta lintsaamisen aikainen pianon pimputtelu kostautui: ”Ei tule sinusta ETK – miestä”, sanoi johtaja.

Valtiovarainministeriö oli perustanut ATK-ryhmän ja etsi sinne väkeä. Jaakolla oli pitkä matematiikka ja lisäksi koulututusta muutamilla kursseilla mm. Liikemiesten kauppaopistossa ja kesäkursseilla Helsingin kauppakorkeakoulussa. – Ilmeisesti näillä meriiteillä minut valittiin ”maistereiden” joukkoon vuoden1964 alusta. Keväällä syntyi Valtion tietokonekeskus (VTKK). Kaksi ensimmäistä vuotta oli perehdyttämistä, pelkkiä ATK-kursseja ja englannin kielen teho-opiskelua. VTKK oli meille kaikille alan todellinen korkeakoulu.

Työura alkoi kehittyä nousujohteisesti ja Jaakosta kasvoi muutamassa vuodessa ”ATK mies”, joilla oli kysyntää. VTKK:lla hän ehti toimia jaosto/toimistopäällikkönä. – Välillä piipahdin Haagan Autotalossa markkinointimiehenä. VTKK kutsui kuitenkin takaisin. Seuraavaksi Rank Xeroxilla aluemyyntipäällikön vakanssi ja sitten Yhdysvaltojen toiseksi suurimman IT-yhtiön Unisysin myyntijohtajan tehtävät Suomessa.

Hollantilainen Océ osti koko Siemensin Digital Printing liiketoiminnan tehtaineen Euroopassa. Useimmat Unisysin omista muista toiminnoista oli jo Euroopassa lopetettu. Jaakko jäi eläkkeelle vuonna 2005.

Jaakolla oli ainutlaatuinen tilaisuus seurata IT-alan huikeaa kehitystä 1964–2005 eturivissä ja avaintehtävissä. – Minulle tulivat tutuiksi erilaiset tietokoneet, isot ja silloin jo myös pienet sekä tieteellistekniset sovellukset, toimistojärjestelmät, ypaikkatietojärjestelmät, sairaaloiden potilastietojärjestelmät sekä tulostusjärjestelmät. Työtehtävät vaativat runsasta matkustamista ja koulutusta ulkomailla Euroopassa, UK:ssa ja USA:ssa, joista ”bonuksena” myös kelvollinen kielitaito.

 

Kiireisistä matkaohjelmista huolimatta jazzille löytyi aina aikaa. Lontoon matkoilla must-paikka oli kuuluisa Ronnie Scott´s Jazz Klubi, jonka jäsen Jaakko oli. Klubin jäsenkirjeet tulivat postissa koti-Suomeen. Jaakko kuului myös legendaariseen jazzkerhoon, Old House Jazz Clubiin eli ”Mäyränkoloon.” Pääideologinsa Pekka Mäyrämäen mukaan nimetty klubi toimi 1957–1964 ja siitä kehittyi oikea ”jazzkorkeakoulu” perinnejazzin soittajille ja harrastajille.

Data Rhythm Boys ja Swing Memories
VTKK oli aikaansa edelle oleva työnantaja ja tuki hyvin henkilökunnan harrastuksia. Jaakko valittiin henkilökuntayhdistyksen puheenjohtajaksi.

– Perustimme musiikkikerhon ja 1970-luvun vaihteessa Data Rhythm Boys -orkesterin (myöhemmin DRB Swing Band). Saimme ostaa myös rummut, kontrabasson ja keikkaurut sekä vanhan pianon. DRB:lle teimme jatkossa oman yhtiön, Darybo Oy:n.

– Orkesterissa olivat alussa mukana Seppo ”Snikke” Nikulainen (g) ja Simo Töyrä (dmr), sitten liittyivät myös Matti Savolainen (as) ja Jarmo Karamäki (ts) vuonna 1972 sekä rumpaleiksi myöhemmin Jouko Lahtiranta ja Jukka Bergström.

– Alkuperäinen basisti oli Markku Ahti, hän menehtyi sairauksiin myöhemmin. Basistin uraa jatkoi Lauri Lyytinen (b), joka on edelleen mukana bändeissäni. Kokoonpanoja ja laulusolisteja oli useitakin tarpeen mukaan. Mukana mm. Pasi Autio, Kalevi ”Kaltsu” Heiskanen, Erkki Hurri, Markku Kopu, Sakari Uusitalo. Data Rhythm Boys nimen ”virallisti” jossain juhlassa lopulta Heikki Rosendahl.

Orkesteri keikkaili alussa lähinnä VTKK:n juhlissa keväällä ja jouluna. Mutta pian kysyntää oli myös monien VTKK-laisten sekä muiden hää- ym. juhlissa eri puolella Espoon, Helsingin, Vantaan ravintoloita ja kauempanakin.

Tunnettu muusikko ja VTKK:n yli-insinööri Tuomas Kotovirta (taskukornetti) oli monesti mukanamme kolmantena puhaltajana. Keikkoja riitti!

– Kokosin myös sivubändin, jossa olivat itseni lisäksi, Seppo Olkkonen, Risto ”Oikku” Oinaala, Sampo Tiittanen, Juha Salminen ja laulusolistina Rauni Pekkala. Bändimme nimi oli silloin Rauni & Gentleman Swing. Muutaman kerran Gentleman Swing esiintyi myös jazzravintola Storyvillessä. Kun DRB Swing Band alkoi hiipua 50-vuotta toimittuaan, Jaakko laittoi sen unille ja ”telakalle”.

Harrastemuusikkokaan ei voi kuitenkaan elää ilman keikkoja. Swing-miehen veri vetää stagelle. Jaakko kokosi vuonna 2016 kaksi uutta orkesteria vanhojen tuttujen pohjalta: Swing Memories Orkesteri, solistina Anne Jääskeläinen ja Swing Memories JazzBand. Kokoonpanot vaihtelevat soittajien aikataulujen mukaan.

 

Orkestereiden jäsenistöön kuuluu maamme eturivin ammattimuusikoita ja pitkän kokemuksen omaavia harrastajia. Swing Memories JazzBandin hienon soundin kruunaa upeaääninen laulusolisti ”SwingLady” Minna Lasanen, joka liittyi joukkoon 2018 lopulla.

– Päämääränämme on olla vanhan swing -musiikin ja jazzahtavien standardien ”maahantuoja” sekä suomalaisten vanhempien hittien esittäjä, luonnehtii Jaakko Swing Memories JazzBandin toiminta-ajatusta. Uusien keikkojen toivossa eletään!

Puoli vuosisataa jameja
DRB Swing Band pyöritteli lukuisia jameja myös VTKK:n ulkopuolella. Ensimmäiset jamit Jaakko järjesti vuonna 1973 Kauniaisten ostokeskuksessa ravintola Werassa, nykyisessä MOMSissa. Niitä jammailtiin monta vuotta.

-Lähes viiden vuoden rupeaman jammailimme Pitäjämäellä ravintola Henrikissä. Illan ajatus oli perinteinen: DRB toimi housebandina 1.setin ajan, vieraileva bändi soitti 2.setin ja sitten yhteiset tunnin jamit. Mukana oli aina rock- ja swingtanssiseura Comets, joka on Suomen suurin tanssiurheiluseura. Ravintola maksoi jopa pienen palkkion. Konsepti toimi hyvin, kunnes ravintoloitsija vaihtui ja homma loppui.

– Sitten rumpali Timo Valkamon vieraana vaihtuvalla kokoonpanolla jamiesiintymisiä Viiskulmassa ravintola Primulassa. Timo rumpalina ja monesti Timo Nieminen puhaltamassa klarinettia sekä Seppo Olkkonen saksofonia.

– Lauttasaaressa soitimme pari- kolme vuotta musiikkiravintola BAR´52:ssa. SPJ:n perustajajäsen Raimo Hertto kävi monesti kuuntelemassa. Kanadalainen Alan Matheson tuurasi minua olkapääni oltua leikattuna. Lopulta ravintoloitsija totesi, ettei ”heidän kaljanjuojansa halua mitään swingiä kuunnella, täällä pitää soida Pelle Miljoona”!

DRB Swing Band järjesti sitten vaihtelevalla menestyksellä usean vuoden ajan erilaisia jameja Espoossa monissa paikoissa ja ravintoloissa. Olin käynyt Matti Savolaisen houkuttelemana Otavan yhtyesoittoleireillä peräkkäin 15 vuonna. Opettajina silloin olivat olleet mm. Pekka Leander, Wade Mikkola, Teppo Salakka ja Alan Matheson.

Jaakon jammailun uusi ”nousukausi” alkoi 2012, kun SPJ:n harrastemuusikoiden jamikonserttien tuottaminen tuli hänen vastuulleen. Aluksi niitä järjestettiin ravintola Sture 21:ssä, mutta jouduttiin siirtämään taloudellisista syistä Käpylään.

Jazzrytmit 9.2.2019: ” Ravintola Nyyrikissä vietetään 28.2. klo 19.00 ainutlaatuista jamiensi-iltaa. Hausbändinä toimii yleisön pyynnöstä tammikuun jameihin Café Caruseliin täpötäyden salin vetänyt Tenor Madness, saksofoniswingbändi täynnä jazzlegendoja. Lavalle astuvat jo kruunatut Kalle Kaartinen, Sven Nygård ja Veikko Hakkarainen sekä vielä “palkitsemattomat” legendat Jorma Katrama ja Pekka Sarras.”

– Yhteistyömme ravintoloitsija Tuomas Aunilan kanssa on sujunut joustavasti. Nyyrikin tilat sopivat myös jazztapahtumiin, erinomaiset julkiset yhteydet niin bussilla, ratikalla kuin junallakin. Myös pysäköintipaikkoja löytyy lähistöltä, Jaakko kertoo.

– Nyyrikin illan konsepti on toiminut varsin hyvin: Ilta alkaa yleensä klo 17.30, jolloin nautitaan illallinen ja katsellaan jazzaiheinen elokuva. Sen jälkeen siirrytään alakertaan, jossa esiintyy Houseband ja klo 21.00–22.00 jamit. Korona on tuonut poikkeuksensa. Seuraava Nyyrikin konsertti/jami-ilta syyskuussa.

Jaakko sai vuonna 2012 ensimmäisenä China Boy (”Musta kornetti”) kiertopalkinnon, joka on Suomen PerinneJazz ry:n myöntämä tunnustus perinnejazzin parissa ansioituneille harrastajamuusikoille ja -yhtyeille. Hänet kutsuttiin yhdistyksemme ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi vuonna 2019.

Jaakko viettää syntymäpäiviään kakkukahveilla perhepiirissä. Myöhemmin on mahdollisesti juhlajamit, jossain sopivassa paikassa.

Suomen PerinneJazz ry:n hallituksen ja jäsenistön lämpimät onnittelut Jaakolle!