Suomalaisen PerinneJazzin kivijalat – Mäyränkolo, DDT Jazzband, Groovy ja Storyville

Suomi Jazzin juuret ulottuvat 1920-luvulle ja sitä edeltäneisiin musiikkivaikutteisiin. Perinnejazzin omaleimainen tarina alkaa kirkkaimmin 1950-luvun lopulla. Silloin jazz ei vielä kuulunut Suomessa valtavirran ohjelmistoihin eikä musiikkielämässä ollut organisoitua jazzkenttää. Oli kuitenkin syntymässä ilmiö, joka kukoistaisi seuraavat vuosikymmenet ja edelleen: intohimo Amerikan jazzperinteeseen, yhteisöllisyys ja live-musiikin voima.

Jazzklubista tuli korkeakoulu
Siitä hetkestä, kun Old House Jazz Club avasi ovensa Helsingissä vuonna 1957, suomalaisen jazzin maisema alkoi muuttua. Klubia pyörittivät Pekka Mäyrämäki, Jacob Söderman ja Georg Donner. Sen nimeksi vakiintui pian perustajansa mukaan Mäyränkolo. Tämä pieni, mutta vilkas jazzkerho Albertinkadulla kasvoi nopeasti keskeiseksi kohtaamispaikaksi klassisen jazzin ystäville.

Mäyränkolo oli enemmän kuin pelkkä klubi: se oli korkeakoulu. Nuoret muusikot saivat siellä paitsi esittää omaa musiikkiaan, myös oppia kokeneemmilta, solmia kontakteja ja syventyä jazzin kieleen, rytmeihin ja ilmaisuun. Klubin jamit jatkuivat myöhään yöhön; siellä harjoitettiin erityisesti dixieland- ja swing-tyylejä, jotka olivat perinnejazzin kulmakiviä.

Klubin merkitys oli kaksinainen: se loi yhteisön, jossa jazzia ymmärrettiin ja arvostettiin syvällisesti, ja se kasvatti polven muusikoita, jotka kantaisivat perinnejazzia eteenpäin – esimerkiksi tulevat DDT Jazzband-soittajat. Mäyränkolo sulki ovensa vuonna 1964, kun talo purettiin, mutta sen vaikutus suomalaisen jazzin perustana jäi elämään.

 

”Still Going Strong” – kohta seitsemän vuosikymmentä
Vaikka Mäyränkolo loi perustan, tarvittiin yhtyeitä, jotka kantaisivat perinnejazzin lippua läpi vuosikymmenten. Yksi tällainen oli DDT Jazzband (Downtown Dixie Tigers), joka oli perustettu 1958 ja kasvoi vuosien varrella yhdeksi tärkeimmistä suomalaisen dixielandin ja swingin lipunkantajista.

DDT Jazzband ei ollut vain yksi monista bändeistä – se oli instituutio. Yhtye saavutti huomattavaa kansallista ja kansainvälistä statusta: se soitti Louis Armstrongin vastaanotolla Messuhallissa vuonna 1962, esiintyi jazzfestivaaleilla ja kilpaili kansainvälisissä tapahtumissa.

Kiireisillä 1970–80 -luvuilla DDT Jazzband toi perinnejazzia aktiivisesti esiin maamme jazztapahtumissa ja festivaaleilla. Erityisen merkittävä oli yhtyeen suhde Helsingin jazzravintola Groovyyn. DDT:lle se tarjosi ”vakiolauteet” – paikallisen areenan, jossa dixieland ja swing pääsivät täyteen loistoonsa.

Vuonna 1980 DDT teki historiallisen levytyksen Live at Groovy – LP:n, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä Suomessa kokonaisuudessaan live-jazzina äänitetyistä albumeista. Tämä tallenne kiteyttää DDT:n ja Groovyn merkityksen: kollektiivinen energinen soitto, yleisön läsnäolo ja klubin akustiikka loivat autenttisen perinnejazzin dokumentin.

 

Groovy Helsingin jazzelämän keskus
Kun Groovy avattiin Ruoholahdessa vuonna 1977, Helsinki sai ensimmäisen varsinaisen jazz-ravintolansa lähes viitentoista vuoteen. Jazzklubien puute oli sitä ennen ollut ilmeinen: jazz soi satunnaisesti tanssipaikoilla ja konserttisaleissa, mutta säännöllistä klubitoimintaa ei ollut.

Groovy oli alusta alkaen kunnianhimoinen hanke. Sen ohjelma tarjosi jazzia useina iltoina viikossa ja toi lavalle sekä kotimaisia huippunimiä että kansainvälisiä vierailijoita. DDT Jazzband oli yksi ravintolan suosituimmista esiintyjistä. Groovyssä nähtiin myös mm. East Bottom Dixiemen, Old Time Jazz Band  ja yksittäisiä jazzmaailman tähtiä.

Groovyn (1977-85) merkitys suomalaiselle perinnejazzille oli siinä, että se tarjosi jatkuvan, elävän kontekstin – esiintyjille, yleisölle ja musiikilliselle vuorovaikutukselle. Siellä jazz ei ollut vain konserttikappale tai festivaaliesitys, vaan osa kaupunkikulttuuria. Klubissa syntyneet äänitteet dokumentoivat aikakauden henkeä ja ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita.

 

Storyville – perinnejazzin ”uusrenesanssi”
Kun jazzklubien kulta-aika päättyi Groovyn sulkeutumiseen 1985, Helsingin jazzelämä koki tyhjiön. Ravintoloitsija Jorma Railonkosken vuonna 1993 perustama Storyville muutti tämän tilanteen. Happy Jazz Club Storyvillen tavoitteena oli tarjota kunnianhimoinen, musiikkikeskeinen jazzklubi, jossa sekä soitetaan että juhlitaan svengaavaa jazzia.

Storyvillen avajaisia vietettiin Antti Sarpila Swing Bandin soittoa kuunnellen – symbolisesti kertoen uuden aikakauden alkaneen. Klubista tuli nopeasti paikka, jossa sekä suomalaiset että kansainväliset muusikot saattoivat kokoontua, soittaa ja kehittää trad-jazzia.

Storyville ei toiminut vain esiintymispaikkana, vaan myös tutustumisen ja oppimisen areenana. Klubin ohjelmisto kattoi New Orleans-jazzin, dixielandin ja swingin – juuri ne tyylit, jotka ovat suomalaisen perinnejazzin ytimessä. Monista esiintyjistä tuli yleisön suosikkeja. Aktiivinen ohjelmapäällikkö Harri Aavaharju tuotti Storyvilleen lähes kaikki Euroopan kirkkaimmat perinnejazztähdet.

Storyville on ollut pitkän linjan trad-jazzin elvyttäjä ja ylläpitäjä 90-luvulta viime vuosiin saakka. Se on toiminut linkkinä vanhojen perinteiden ja uuden yleisön välillä, tarjoten tilan jammailulle, oppimiselle ja yhteisöllisyydelle.

 

Perinnejazzin merkitys suomalaisessa musiikkikulttuurissa
Mäyränkolosta, Groovysta ja Storyvillestä nousi aikanaan selkeä jatkumo, jossa jazz ei ole vain ajanvietettä vaan henkinen koti ja kasvualusta. Klubien, yhtyeiden ja yhteisöjen kautta monet muusikot ovat löytäneet oman äänensä ja yleisö on saanut elävän, autenttisen jazz-kokemuksen

Perinnejazzin merkitys ei ole vain musiikillinen, vaan myös sosiaalinen ja kulttuurinen: se on luonut yhteisöjä, mahdollistanut kohtaamisia ja kantanut perinteitä eteenpäin muuttuvassa musiikkikentässä. Mäyränkolo opetti yhteisöllisyyden ja intohimon, Groovy tarjosi areenan ja ammatillisen ympäristön, ja DDT Jazzband sekä Storyville ovat pitäneet liekin elossa muuttuvassa maailmassa näihin päiviin saakka.

***

Vuonna 2012  perustetun Suomen PerinneJazz ry:n  tarkoituksena on perinteisen jazzmusiikin – erityisesti swingin – vaaliminen, sekä siihen liittyvän toimintakulttuurin säilyttäminen ja edistäminen.