Nyyrikin syksy aloitettiin komeasti

Suomen PerinneJazz ry:n syksyn ensimmäinen jazzilta ravintola Nyyrikissä jammattiin ma 4.9. Ehkäpä jopa pienenä yllätyksenä ja aiemmin maanantai-iltojen ennakkoluuloista poiketen, vieraita tuli Nyyrikki-saliin jonoon saakka. Pöytävarauksiakin oli tehty runsaasti.

Selväksi tuli usealla suulla, että katutason tila voitti paikkana selvin numeroin alakerran hämyisän ja ahtaan Iltatähti-salin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, ovathan jazzkellarit yleensä hämyisän hämäriä paikkoja!

 

Sali oli ohjelman alkaessa klo 18.00 viimeistä pöytäpaikkaa myöten täynnä, osa eteisen puolella. Arviolta ja osin laskettuna noin 60 vierasta sekä 6-henkinen laajennettu Kimmo Leppälä Quartett. Tämä saattaa kertoa myös siitä, että Suomen PerinneJazz ry:n yleisö arvostaa konserttiluonteisia tilaisuuksia. Illan bändiä ja trubaduuria unohtamatta. Osansa saattoi olla myös sillä, että ohjelman jamiaika oli lisätty tunnista kahteen. Jammareita saapui riittävästi.

Kimmo Leppälän laajennettu Quartet, nimeltään New Orleans Stompers (NOS) vokalistina Erja Uitto oli vahvistettu viululla, mutta ilman rumpuja. Viulua soitti koko illan Mauri Saarikoski, maestro Kimmo Leppälä tällä kertaa sopraano saksofonia.  Muut soittajat: Ilkka Joronen (p), Jukka Järvelä (bjo) ja Robi de Godzinsky (bass). Teemaksi oli valittu ”Creole Chanson Edith Piaf meets Sidney Bechet”.

 

Stompersit aloittivat Sidney Bechet’in nopealla hot-jazz kappaleella Dans les Rues d’Antibes , jossa maestro Kimmon sopraano, Ilkan piano, Jukan banjo eritoten tulivat esille. Seuraavana eteen asteli itse Suomen Edith Piaf – Erja Uitto. Hänelle oli valittu laulettavaksi kaikkien tuntema klassikko Hymne A L’amou. Siinä erityisesti hänen ranskankielen ärrrränsä sointuivat upeasti. Erja taitaa ranskan-kielen ääntämisen kuten aito ranskalainen. Kuulimme tuttuja kappaleita I’ll Wait for You, Domino ja ykkös-setin lopuksi C’est Si Bon.

Stompersien taukoaika oli varattuna illan trubaduurille, Matti ”Seppis” Seppäselle: Mies, laulu ja kitara”.  Aloituskappale Regina Rento (Cornelis Vreeswijk/Juha Vainio). Seppiksen biisilista oli täynnä tuttuja suomalaisia lyyrikoita. Vainio, Virtanen, Helismaa, Nuotio….

Seppis kuuluu yhdistykseen nimeltä Helsingin Laulelman Ystävät HELY ry.  Sieltä hän oli poiminut mukaan kaverinsa Hannu Seppäsen (ei sukulainen) kappaleen Niin kuin hän.  Seppiksen omaa tuotantoa edusti kappale nimeltä  Ulkopuolinen.  Totta kai vähintään yksi Bellman -kappale kuuluu trubaduurin listalle: Näin hummatessa huoletta ( C.M. Bellman/Liisa Ryömä).

Seppis päätti osuutensa instrumentaalikappaleeseen Isle of Insfree (Dick Farrely), teema elokuvasta Vaitelias mies.  Tulkinnasta syntyi instrumentaali siten, että Seppis soitti sen pienellä Tina -pillillä ( whistle of tin, eri nimiä ja erikokoisia).  Esitys vaikutti aivan taitavalta vihellykseltä.  Niin taitavalta, että jouduin häneltä asian tarkistamaan. Oletin aluksi, että hän kappaleen todella itse vihelsi.

Tauon jälkeen jatkoi New Orleans Stompers teeman mukaisesti Sidney Bechetin kappaleella Les Oignos.  Nopeassa tempossa viulisti Mauri Saarikoski ja maestro itse loistivat. Mutta kyydistä eivät myöskään pudonneet Järvelä, Joronen, Godzinsky.

 

Erja tulkitsi upeasti Django Reinhardtin Nuagesin sekä kappaleet Rose des Picardie, La vie en Rose.  Sooloja, taitavia sellaisia, loihtivat Stompersien jäsenet kukin vuorollaan. Yleisön vaativat suosionosoitukset palkittiin parilla encorella.

Jami-isäntä Jarmo ”Jarski” Karamäen vetämät jamit aloitti Jani Uhlenius. Sävellys elokuvasta Naisen tuoksu, Scent of a Woman ei ole helpoimmasta päästä ja on alun pitäen isolle tango-orkesterille tehty. Jani selviytyi soolopianoesityksestään ammattilaisen rutiinilla ilman muita avustavia soittimia.

 

Paikalla oli lukuisia jamiesiintymiseen halukkaita soittajia ja myös laulajia.  Kimmo Leppälä oli tuonut mukaansa kaksi nuorta oppilastaan, joista toinen oli saksofonin soiton lisäksi innostunut myös vokalistin urasta. Yleisön joukossa oli toinenkin ammattipianisti Valeri Nikitin. Hän soitti jami-illan mittaan myös viulua.

Jameja soitettiin Otavan jamikirjoista suunnitelman mukaisesti niin, että kaikki halukkaat pääsisivät esiintymään. Ilta päätettiin kappaleella Stars fell on Alababama. Tai kuten Jami-isäntä tyytyväisenä totesi, fell on Käpylä.  Soitantaan yhtyi myös paikalle saapunut Risto ” Oikku” Oinaala kera trumpetin.

 

Kaikkiaan ilta oli suotuisa Ravintola Nyyrikille, mutta myös Suomen PerinneJazz ry:lle. Saimme paikalla viisi uutta jäsentä ja nettiyhteyden välityksellä toiset viisi lisää. Kirja- ja levykauppaa pitänyt Kari Korpinen (myös bass) saattoi ainakin hymyillä illan päätteeksi yleisön häipyessä Käpylän pimentyneeseen yöhön.

TEKSTI Jaakko Rinne KUVAT Klaus Salkola