Legendoja Nyyrikissä

Artikkelikuvassa Jaakko Rinne haastattelee Kalle Kaartista

Suomen PerinneJazz ry:n lokakuun jazzilta 2.10. onnistui ”uudella konseptilla” varsin mukavasti pienistä kommelluksista huolimatta. Haastatteluvieraaksi oli saatu Suomen Jazzlegenda nro 5, jazzmuusikko, säveltäjä Kaarlo ”Kalle” Kaartinen, joka tunnetaan erityisesti jingle-mainosmusiikin tekijänä, muun muassa ”Ajatar on Forumissa” ja ”Suomen suosituin riisi on Risella” klassikkomainosten musiikki on Kaartisen nuottikynästä.

Vieraina olivat myös DDT Jazzbandin klarinetisti/leader Fred Andersson, Jazzlegenda nro 31 sekä ”uusrahvaanomainen jatsipianisti” Jani Uhlenius, vielä “kruunaamaton” Jazzlegenda. Suomen vanhin jazzorkesteri DDT juhlii 20.10. peräti 65-vuotista taivaltaan. M.A. Nummisen Uhleniuksen kanssa perustama Uusrahvaanomainen Jatsiorkesteri täyttää ensi vuonna 55-vuotta.

 

Nyyrikki-Sali täyttyi jo heti klo 17.00 jälkeen ateriavierailla. Baaritiskillä oli jono tilaajia ja sivusilmällä katsoen tarjoilija kiikutti ruoka-annoksia useisiin pöytiin.  Muutama pöytä oli vapaana verrattuna syyskuun iltaan, jolloin osa vieraista joutui istumaan eteisen puolelle.

 

Fred ja Jan Andersson Quintet pääsi aloittamaan osuutensa klo 18.00 huolimatta siitä, että kalustosta puuttui bassovahvistin väärinkäsityksen takia. Luovalla käytännöllä saatiin kontrabasso kuulumaan Risto ” Oikku” Oinaalan asentaman vahvistinlaitteiston kautta. Basisti Curt ”Curre” Qvarnström pääsi orkesterin eturiviin. Sehän sopi muutenkin hyvin, koska hän toimi myös joissain kappaleissa laulajana.

Quintet aloitti kahdella Swing -kappaleella Tenor Madness ja Undecided Jan Anderssonin kitara leadeilla. Isä Fred täydensi klarinetilla. Tällä tavalla saatiin aikaan omintakeinen soundi, normaalisti saksofoneilla soitettuihin kappaleisiin. Sitten Funk-kappale Chitlin Con Carne.  Ei oikein sytyttänyt!  Mutta sitten jo sytytti.  Vanha Renegades kappale Cadillac osin, lattarirytmiin esitettynä.  Renegades Birminghamista tuo mieleen vanhoja muistoja ja pätee aina. Pianisti Ilkka Joronen ja rumpali Timo Viljamaa hoitelivat rytminvaihdot tyylikkään tarkasti.

 

Curre esitteli laulavan basistin taitojaan; I can’t Give you anything but Love. Nautittavaa kuulla taituria, joka kykenee hoitamaan kahta instrumenttia samaan aikaan. Ääni ja kontrabasso.  Ei oo helppoo!

Quintet vaihteli ensimmäisessä setissä tyylejä funkista, balladin kautta sambaan, joista viittaan tässä biisilistaan. Setin päätöskappaleena Ellingtonin Mood Indigo.  Koko orkesterin voimannäytös, mutta luonnollisesti pianisti Ilkka Jorosen ja kapellimestari Fred Anderssonin vahva esiintulo.

Tauko-ohjelmaksi oli valittu esittely, jossa Kalle Kaartinen (s. 1930) esitti pääosaa.  Alun perin haastattelijaksi oli kutsuttu kustantaja Vesa Tompuri, mutta hän sai viime hetken esteen.  Niinpä se haaste jäi allekirjoittaneen tehtäväksi.  Onneksi olin tietoinen Kallen vireästä olemuksesta, enkä tarvinnut juurikaan johdatella haastateltavaa.

Kalle kertoili omin sanoin alkaneen kiinnostuksensa musiikkiin jo lapsuudessa.  Hän sai lahjaksi klarinetin ja hyvän opettajan.  Hänestä kehittyi taitava klarinetisti, joka johti hänet Åke Sjöblomin bändiin jo nuorena.  Sitä tietä Kalevi Hartin, Erkki Ertaman, Erik Lindströmin ja vielä myöhemmin Jorma Weneskosken orkestereihin. Lisää Kallen urasta Jazzrytmien 80-vuotishaastattelussa TÄSSÄ.

 

Fred ja Jan Andersson Quintet aloitti kakkossettinsä bluesilla, Rotten Kid Blues. Fredin soitin vaihtui sopraanosaksofoniin. Seurasi kaksi Funk-kappaletta Fredin sooloillessa sopraanollaan. Quintet säesti ja hoiti mallikkaasti osuutensa sooloja unohtamatta.  Eturivistä kajahti niin ääni kuin kontrabasso.  Curre nimittäin avasi äänihuulensa ja vuorossa oli monelle tuttu Route 66.

Seuraavana kitaristin bravuuri Cherokee. Jan Andersson pääsi soinnuttamaan ja vinguttamaan kitaraansa nuorella innolla. Quintetin viimeinen kappale ennen jameja oli Caravan. Fredin sopraano oli jo vaihtunut klarinettiin. Klarinetin korkeita ääniä tarvittiin, koska yleinen hälinä peitti osan Quintetin soitosta porukan valmistautuessa jamien aloitukseen.

Nyyrikin iltojen levy- ja kirjamyyjä sekä vakiojamibasisti Kari Korpinen oli telonut jalkansa eikä päässyt mukaan. Onneksemme paikalla oli SPJ ry:n rahastonhoitaja Matti Vatanen, joka suostui tuuraamaan levymyyntipöytää. Menipä yksi pinssi kaupaksikin.

Jami-isäntä Jarmo ”Jarski” Karamäki hoiti jamit rutiinilla alun pienistä tekniikkaongelmista huolimatta. Ensimmäiseksi ”jamilauteille” nousi tuore SPJ:n jäsen Jani Uhlenius muodostamansa trion kanssa: Curre Qvarnström (b), Timo Viljamaa (dr) ja Jani itse pianon takana.

He soittivat yleisön pyynnöstä Mistyn ja omasta toiveestaan ruotsalaisversion kappaleesta Jag har bott vid en landsveg. Trion esityksen jälkeen tulikin sitten soittajapula, ja lisää kommelluksia.  Puuttuivat sekä pianistit että basistit, koska Quintetin jäsenet Fred Anderssonia lukuun ottamatta olivat jo lähteneet.

Ei auttanut kuin kaivaa yleisöstä pianisti ja pian löytyi myös basistikin, tuntemattomaksi jääneitä. Mutta Risto Salmi ei ollut tuntematon.  Saimme kuulla hänen saksofoniaan pitkin loppuiltaa yhdessä Jarmo Karamäen ja Rikun kanssa. Mukaan liittynyt ”Oikku” Oinaala täydensi jamiporukkaa trumpetillaan.

 

Rumpaleina mukana olivat Erkki Hurri, Timo Valkamo sekä ”Nyyrikin iltojen rumpuvastaava” Esko Reivinen.  Jami-ilta päätettiin komeasti kappaleella Red Roses for a Blue Lady kunnian osoituksena vielä paikalla olleille Ladyille. Jälleen saatiin ilta onnelliseen päätökseen.

Biisilista :
Tenor Madness. Swing
Undecided. Swing
Chitlin Con Carne. Funk
Cadillac Slim. Lattari Rythm Changes
I Can’t Give you anything but love. Voc. Curre
The Chicken. Funk
Willow weep for me. Ballad
Samba Orfeus
Mood Indigo

Rotten Kid. Blues
Killer Joe. Funk. Sopraanolla
Cissy Strut. Funk. Soraanolla
Route 66. Voc. Curre
Cherokee. Kitaristin bravuuri
Caravan

P.S. Kommelluksiin kuuluu myös kuvaajan kameran reistailu. Vain kolme livekuvaa Nyyrikistä 2.10. Muut arkistokuvia Jazzrytmien mediakirjastosta.

TEKSTI: Jaakko Rinne ARTIKKELIKUVA Jarmo Karamäki