Inside Jazz käynnistyy Groove FM:llä

Nelosmedian radioasemiin kuuluva Groove FM aloittaa maanantai-iltaisin 29.8. klo 19.00–20.00 lähetettävän jazzin ajankohtaisohjelman Inside Jazzin. Ohjelman toimittajana on pitkän linjan jazzmies Matti Laipio.

 

Hänen mukaansa Insiside Jazz on makasiinityyppinen ohjelma, jossa pääasiallisena sisältönä on tietoja tulevista konserteista ja uusista levyistä ja sekä uutisia koti- ja ulkomailta. Ohjelman yhteistyökumppani on jazzrytmit.fi, jonka toimittajana Matti jatkaa.LUE LISÄÄ

Yhdistyksemme perustajalla tuplajuhlat

Myyntijohtaja, harrastepianisti Jaakko Rinne täyttää 80-vuotta 25.7. Suomen PerinneJazz ry:n (SPJ) perustamiskokous pidettiin tammikuussa 2012 Helsingissä ja yhdistyksen ensimmäinen tapahtuma syyskuussa Helsingin Suomalaisella Klubilla. Juhlavuoden 2022 pääkonsertti järjestetään 7.9. Savoy-teatterissa teemana ”100th Anniversary of Erik Lindström”.

SPJ aloitti syyskuussa syyskuussa 2012 Helsingin Suomalaisella Klubilla, pj Jaakko Rinne esittelee yhdistystä.

– Olin ollut aktiivisesti toimivan Vantaan Jazzyhdistyksen jäsen jo kauan ja miettinyt vastaavan yhteisön perustamista myös Helsingin puolelle. Uuden Musiikkitalon ravintolassa syntyi ajatus, että tämä voisi olla sopiva konsertti/jamipaikka, muistelee Jaakko SPJ:n syntyvaiheita.

Hän otti yhteyttä Musiikkitalon silloiseen johtoon ja sai kuulla, että kannattaisi perustaa yhdistys.
Kaupungin tukea ei ole mahdollista saada osakeyhtiö -muotoiselle yhteisölle. Jaakon omituksessa on Darybo Oy niminen yritys, joka on hoitanut hänen bänditoimintansa talousasiat. Keskusteluja uudesta yhdistyksestä oli ollut mm. jo edesmenneen Rolf ”Rolle” Lindströmin sekä Birger Lindströmin kanssa.

Seppo Hovi

– Olin ajatellut mukaan hyvin tuntemiani muusikkoystäviäni: Claes Anderssonia (1937–2019) ja Klaus Järvistä (1936–2020). He olivat kuitenkin niin kiireisiä, että otin sitten yhteyden Seppo Hoviin. En varsinaisesti tuntenut häntä kovin hyvin muuten kuin suositun musiikkiviihdeohjelman Bumtsibumin fanittajana.

– Hän oli kerran ollut mukana Henrikin jameissa. Hänen konserteissaan olin kyllä käynyt. Tapasin Sepon syksyllä 2011 Pakilassa keikalla ja kysyin hänen kiinnostustaan. Teimme treffit Tuomarinkylän huoltoasemalle. Loppu onkin sitten Suomen PerinneJazz ry:n historiaa.

Innostus musiikkiin syttyi kotona ja kulttuurikunnassa
Aapeli -vaarini (dir. cant.), mm. Oskar Merikannon oppilas, opetti minulle pianonsoiton alkeet. Hän oli suorittanut tutkinnon Viipurin musiikkiopistosta ja arvostettu kuoromies. Järvenpään kauppala oli tunnettu kulttuurikunta ja koulujen kauppala.

Järvenpään Yhteiskoulu oli myös säveltäjä Joonas Kokkosen (1921–1996) opin ahjo. Jaakko pääsi 11-vuotiaana Kokkosen kuorossa äänittämään säveltäjän Kantaattia Yleisradioon. Sibeliuksen Ainola ja Tuusulan rantatien taiteilijakodit olivat lähellä koulua ja tällä oli selvä vaikutus koulun lapsiin ja nuoriin.

Jani Uhlenius KUVA Matti Korhonen

– Koulukaverina oli myös Jani Uhlenius, oppinut muusikko jo nuorena. Elettiin vielä sodan jälkeistä niukkuuden aikaa. Koulussamme oli kaksi pianoa, flyygeli juhlasalissa ja piano musiikkiluokassa. Jokainen teki pahvista pianon koskettimet itselleen. Niillä sitten harjoiteltiin. Janin kanssa muistoissani koulusta on kappale: ”Green Fields” ja musiikin opettaja Elli Tourunen.

– RUK:n sotilaskodissa tutustuin Claes Anderssoniin. Hän opetti minulle joitain sointuja. Siitä tuli elämänpituinen ystävyys. Ei koskaan puhuttu politiikkaa ja tavattiin säännöllisesti mm. Helsingin kirjamessuilla. Tapiolassa Harjuviidassa asuessani Klaus Järvinen muutti naapuriin. Perustimme yhteisiä talokokoonpanoja uima-altaan laidalle, Klasu kitara ja minä klarinetti. Siitä alkoi taas tärkeä elinikäinen ystävyys.

VTKK:lle ”korkeakouluun”
Jaakko oli työskennellyt lukion jälkeen Keskossa Katajanokalla. – Halusin silloiselle Keskon ETK-osastolle (elektroninen tietojen käsittely), johtaja haastatteli englanniksi. Koulussa lyhyen englannin tunneilta lintsaamisen aikainen pianon pimputtelu kostautui: ”Ei tule sinusta ETK – miestä”, sanoi johtaja.

Valtiovarainministeriö oli perustanut ATK-ryhmän ja etsi sinne väkeä. Jaakolla oli pitkä matematiikka ja lisäksi koulututusta muutamilla kursseilla mm. Liikemiesten kauppaopistossa ja kesäkursseilla Helsingin kauppakorkeakoulussa. – Ilmeisesti näillä meriiteillä minut valittiin ”maistereiden” joukkoon vuoden1964 alusta. Keväällä syntyi Valtion tietokonekeskus (VTKK). Kaksi ensimmäistä vuotta oli perehdyttämistä, pelkkiä ATK-kursseja ja englannin kielen teho-opiskelua. VTKK oli meille kaikille alan todellinen korkeakoulu.

Jaakon työkalu Elliot 503, aikansa supertietokone

Työura alkoi kehittyä nousujohteisesti ja Jaakosta kasvoi muutamassa vuodessa ”ATK mies”, joilla oli kysyntää. VTKK:lla hän ehti toimia jaosto/toimistopäällikkönä. – Välillä piipahdin Haagan Autotalossa markkinointimiehenä. VTKK kutsui kuitenkin takaisin. Seuraavaksi Rank Xeroxilla aluemyyntipäällikön vakanssi ja sitten Yhdysvaltojen toiseksi suurimman IT-yhtiön Unisysin myyntijohtajan tehtävät Suomessa.

Hollantilainen Océ osti koko Siemensin Digital Printing liiketoiminnan tehtaineen Euroopassa. Useimmat Unisysin omista muista toiminnoista oli jo Euroopassa lopetettu. Jaakko jäi eläkkeelle vuonna 2005.

Jaakolla oli ainutlaatuinen tilaisuus seurata IT-alan huikeaa kehitystä 1964–2005 eturivissä ja avaintehtävissä. – Minulle tulivat tutuiksi erilaiset tietokoneet, isot ja silloin jo myös pienet sekä tieteellistekniset sovellukset, toimistojärjestelmät, ypaikkatietojärjestelmät, sairaaloiden potilastietojärjestelmät sekä tulostusjärjestelmät. Työtehtävät vaativat runsasta matkustamista ja koulutusta ulkomailla Euroopassa, UK:ssa ja USA:ssa, joista ”bonuksena” myös kelvollinen kielitaito.

 

Kiireisistä matkaohjelmista huolimatta jazzille löytyi aina aikaa. Lontoon matkoilla must-paikka oli kuuluisa Ronnie Scott´s Jazz Klubi, jonka jäsen Jaakko oli. Klubin jäsenkirjeet tulivat postissa koti-Suomeen. Jaakko kuului myös legendaariseen jazzkerhoon, Old House Jazz Clubiin eli ”Mäyränkoloon.” Pääideologinsa Pekka Mäyrämäen mukaan nimetty klubi toimi 1957–1964 ja siitä kehittyi oikea ”jazzkorkeakoulu” perinnejazzin soittajille ja harrastajille.

Data Rhythm Boys 1980, – luvulla: Matti Savolainen, as, Tuomas Kotovirta, tr, Jarmo Karamäki, ts, Markku Ahti, b (ei näy kuvassa), Markku Kopu g, Simo Töyrä, dr ja Jaakko Rinne, p KUVA VTKK:n historiikki

Data Rhythm Boys ja Swing Memories
VTKK oli aikaansa edelle oleva työnantaja ja tuki hyvin henkilökunnan harrastuksia. Jaakko valittiin henkilökuntayhdistyksen puheenjohtajaksi.

– Perustimme musiikkikerhon ja 1970-luvun vaihteessa Data Rhythm Boys -orkesterin (myöhemmin DRB Swing Band). Saimme ostaa myös rummut, kontrabasson ja keikkaurut sekä vanhan pianon. DRB:lle teimme jatkossa oman yhtiön, Darybo Oy:n.

– Orkesterissa olivat alussa mukana Seppo ”Snikke” Nikulainen (g) ja Simo Töyrä (dmr), sitten liittyivät myös Matti Savolainen (as) ja Jarmo Karamäki (ts) vuonna 1972 sekä rumpaleiksi myöhemmin Jouko Lahtiranta ja Jukka Bergström.

– Alkuperäinen basisti oli Markku Ahti, hän menehtyi sairauksiin myöhemmin. Basistin uraa jatkoi Lauri Lyytinen (b), joka on edelleen mukana bändeissäni. Kokoonpanoja ja laulusolisteja oli useitakin tarpeen mukaan. Mukana mm. Pasi Autio, Kalevi ”Kaltsu” Heiskanen, Erkki Hurri, Markku Kopu, Sakari Uusitalo. Data Rhythm Boys nimen ”virallisti” jossain juhlassa lopulta Heikki Rosendahl.

Rauni Pekkala hurmasi Nyyrikissä

Orkesteri keikkaili alussa lähinnä VTKK:n juhlissa keväällä ja jouluna. Mutta pian kysyntää oli myös monien VTKK-laisten sekä muiden hää- ym. juhlissa eri puolella Espoon, Helsingin, Vantaan ravintoloita ja kauempanakin.

Tunnettu muusikko ja VTKK:n yli-insinööri Tuomas Kotovirta (taskukornetti) oli monesti mukanamme kolmantena puhaltajana. Keikkoja riitti!

– Kokosin myös sivubändin, jossa olivat itseni lisäksi, Seppo Olkkonen, Risto ”Oikku” Oinaala, Sampo Tiittanen, Juha Salminen ja laulusolistina Rauni Pekkala. Bändimme nimi oli silloin Rauni & Gentleman Swing. Muutaman kerran Gentleman Swing esiintyi myös jazzravintola Storyvillessä. Kun DRB Swing Band alkoi hiipua 50-vuotta toimittuaan, Jaakko laittoi sen unille ja ”telakalle”.

Harrastemuusikkokaan ei voi kuitenkaan elää ilman keikkoja. Swing-miehen veri vetää stagelle. Jaakko kokosi vuonna 2016 kaksi uutta orkesteria vanhojen tuttujen pohjalta: Swing Memories Orkesteri, solistina Anne Jääskeläinen ja Swing Memories JazzBand. Kokoonpanot vaihtelevat soittajien aikataulujen mukaan.

 

Orkestereiden jäsenistöön kuuluu maamme eturivin ammattimuusikoita ja pitkän kokemuksen omaavia harrastajia. Swing Memories JazzBandin hienon soundin kruunaa upeaääninen laulusolisti ”SwingLady” Minna Lasanen, joka liittyi joukkoon 2018 lopulla.

– Päämääränämme on olla vanhan swing -musiikin ja jazzahtavien standardien ”maahantuoja” sekä suomalaisten vanhempien hittien esittäjä, luonnehtii Jaakko Swing Memories JazzBandin toiminta-ajatusta. Uusien keikkojen toivossa eletään!

DRB Swing Band ravintola Henrik vuonna 2011

Puoli vuosisataa jameja
DRB Swing Band pyöritteli lukuisia jameja myös VTKK:n ulkopuolella. Ensimmäiset jamit Jaakko järjesti vuonna 1973 Kauniaisten ostokeskuksessa ravintola Werassa, nykyisessä MOMSissa. Niitä jammailtiin monta vuotta.

-Lähes viiden vuoden rupeaman jammailimme Pitäjämäellä ravintola Henrikissä. Illan ajatus oli perinteinen: DRB toimi housebandina 1.setin ajan, vieraileva bändi soitti 2.setin ja sitten yhteiset tunnin jamit. Mukana oli aina rock- ja swingtanssiseura Comets, joka on Suomen suurin tanssiurheiluseura. Ravintola maksoi jopa pienen palkkion. Konsepti toimi hyvin, kunnes ravintoloitsija vaihtui ja homma loppui.

Comets-vauhtia Petri ja Anna

– Sitten rumpali Timo Valkamon vieraana vaihtuvalla kokoonpanolla jamiesiintymisiä Viiskulmassa ravintola Primulassa. Timo rumpalina ja monesti Timo Nieminen puhaltamassa klarinettia sekä Seppo Olkkonen saksofonia.

– Lauttasaaressa soitimme pari- kolme vuotta musiikkiravintola BAR´52:ssa. SPJ:n perustajajäsen Raimo Hertto kävi monesti kuuntelemassa. Kanadalainen Alan Matheson tuurasi minua olkapääni oltua leikattuna. Lopulta ravintoloitsija totesi, ettei ”heidän kaljanjuojansa halua mitään swingiä kuunnella, täällä pitää soida Pelle Miljoona”!

DRB Swing Band järjesti sitten vaihtelevalla menestyksellä usean vuoden ajan erilaisia jameja Espoossa monissa paikoissa ja ravintoloissa. Olin käynyt Matti Savolaisen houkuttelemana Otavan yhtyesoittoleireillä peräkkäin 15 vuonna. Opettajina silloin olivat olleet mm. Pekka Leander, Wade Mikkola, Teppo Salakka ja Alan Matheson.

martti_koljonen

Veikko Hakkarainen (vas.), Pekka Sarras, Sven Nygård, Jorma Katrama ja Kalle Kaartinen

Jaakon jammailun uusi ”nousukausi” alkoi 2012, kun SPJ:n harrastemuusikoiden jamikonserttien tuottaminen tuli hänen vastuulleen. Aluksi niitä järjestettiin ravintola Sture 21:ssä, mutta jouduttiin siirtämään taloudellisista syistä Käpylään.

Jazzrytmit 9.2.2019: ” Ravintola Nyyrikissä vietetään 28.2. klo 19.00 ainutlaatuista jamiensi-iltaa. Hausbändinä toimii yleisön pyynnöstä tammikuun jameihin Café Caruseliin täpötäyden salin vetänyt Tenor Madness, saksofoniswingbändi täynnä jazzlegendoja. Lavalle astuvat jo kruunatut Kalle Kaartinen, Sven Nygård ja Veikko Hakkarainen sekä vielä “palkitsemattomat” legendat Jorma Katrama ja Pekka Sarras.”

– Yhteistyömme ravintoloitsija Tuomas Aunilan kanssa on sujunut joustavasti. Nyyrikin tilat sopivat myös jazztapahtumiin, erinomaiset julkiset yhteydet niin bussilla, ratikalla kuin junallakin. Myös pysäköintipaikkoja löytyy lähistöltä, Jaakko kertoo.

Jaakko Rinne SPJ:n ensimmäinen kunniapuheenjohtaja

– Nyyrikin illan konsepti on toiminut varsin hyvin: Ilta alkaa yleensä klo 17.30, jolloin nautitaan illallinen ja katsellaan jazzaiheinen elokuva. Sen jälkeen siirrytään alakertaan, jossa esiintyy Houseband ja klo 21.00–22.00 jamit. Korona on tuonut poikkeuksensa. Seuraava Nyyrikin konsertti/jami-ilta syyskuussa.

Jaakko sai vuonna 2012 ensimmäisenä China Boy (”Musta kornetti”) kiertopalkinnon, joka on Suomen PerinneJazz ry:n myöntämä tunnustus perinnejazzin parissa ansioituneille harrastajamuusikoille ja -yhtyeille. Hänet kutsuttiin yhdistyksemme ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi vuonna 2019.

Jaakko viettää syntymäpäiviään kakkukahveilla perhepiirissä. Myöhemmin on mahdollisesti juhlajamit, jossain sopivassa paikassa.

Suomen PerinneJazz ry:n hallituksen ja jäsenistön lämpimät onnittelut Jaakolle!

SPJ:n hallitus ja per.jäsenet joulukuussa 2021: Jaakko Rinne, vas.(per.jäs.), Wade Mikkola, Matti Vatanen, Katriina Kamu, Pepe Teirikari (myös per.jäs.), Antti Sarpila, Jukka Laitasalo, Niklas Andersson, Seppo Hovi (per.jäs.) ja Martti Koljonen KUVA Pirta Mikkola

Helena Siltala on kuollut

Laulaja Helena Siltala (oik. Kronqvist) kuoli 17.7. 2022 menehtyi vakavaan sairauteen Helsingissä 91 vuoden iässä. Hän oli syntynyt 20.7.1930 Helsingissä.

Pitkäaikaisen ystävän ja yhteistyökumppanin musiikkineuvos Seppo Hovin mukaan ”Helena Siltala oli sanan varsinaisessa merkityksessä Vokalisti. Hän nousi nöyränä ja coolina musiikin tulkkina aivan kansainväliselle tasolle.

Erik Lindströmin yhtye keikalla Hämeenlinnassa 1950-luvun lopulla: Gustav Lackman, Risto Vanari, Tuomas Kalliala, Antero Stenberg,
Helena Siltala, Erik Lindström

Siltala lanseerasi omalla persoonallisella tavallaan ison levynmyyntivolyymin erikoisesti Erik Lindströmin sävellyksillä Ranskalaiset korot, Tuuli tuo tuuli vie ja Pikku Midinetti, josta hän sai kultalevyn.

Kun kuuntelee Siltalan upeita englanninkielisiä tulkintoja konserteissa sekä radionauhoituksia ei voi välttyä ajatukselta, että hän oli syntynyt väärään maahan.”

Helena Siltala aloitti esiintymiset vuonna 1953, jolloin Ossi Aallon orkesterin laulusolistina toiminut Sacy Sand jätti paikkansa ja orkesterin trumpetisti Rolf Kronqvist ehdotti tämän tilalle Helsingin jazzpiireissä tapaamaansa Siltalaa. Hänet tunnettiin iskelmistä, mutta läheisintä hänelle oli jazz, jota hän lauloi Erik Lindströmin yhtyeissä.

Erik Lindström kertoi, että hän tunsi Helena Siltalan vahvasti hengenheimolaisekseen, ja häntä viehättivät etenkin Siltalan verevä ääni ja voimakas eläytymiskyky: “Helena tulkitsee sävellykseni juuri niin kuin olen ne ajatellut ja kirjoittanut.”

EL Dream Team 2010: Pentti Lasanen, Wade Mikkola, Helena Siltala, Jartsa Karvonen, Pekka Toivanen ja Seppo Hovi

Yhteistyö Erik Lindströmin kanssa alkoi vuonna 1955, jolloin Siltalasta tuli Erikin veljen Olle Lindströmin yhtyeen laulusolisti. Tuon vuoden joulukuussa hän levytti Erik Lindströmin kvintetin kanssa jazzstandardin Some of These Days.

Vuosina 1961–1968 Siltala oli miehensä trumpetisti Rolf Kronqvistin yhtyeen laulusolistina. 1970-luvun loppupuolella hän esiintyi mm. Happy Swing Bandin ja Jazz Society BB:n solistina.

2000-luvulla Siltala teki yhteistyötä myös seniorimuusikko Raimo Virtasen yhtyeen kanssa. Yhteistyön tuloksena he levyttivät vuonna 2008 Raimo Virtasen sävellyksiä ja Seppo Palon sanoituksia. Levyn nimi on Haaveita.

Helena Siltala on ollut tuttu näky myös pääkaupunkiseudun jazztapahtumissa mm. Storyvillessä ja Suomen PerinneJazz ry:n konserteissa.

Vuosituhannen vaihteessa Erik Lindström kokosi jälleen orkesterin ja solistiksi tuohon Dream Teamiin asettui luonnollisesti Helena Siltala.

Veikko Hakkarainen (vas.), Jaakko Harjula, Antti Sarpila, Kalle Kaartinen, Sven Nygård, Seppo Hovi, Helena Siltala, Thomas Rönnholm, Timo Valkamo, Wade Mikkola ja Niklas Andersson. KUVA Pirta Mikkola

Helena Siltala kertoi tutustuneensa jazziin lankonsa suuren levykokoelman välityksellä ollessaan lapsenpiikana sisarensa perheessä 1940-luvun lopulla.

Erityisesti hän on muistellut ihastuneensa Artie Shawn esityksiin sekä samoihin aikoihin elokuvateattereissa pyörineeseen Glenn Milleristä kertoneeseen elokuvaan.

Helena Siltala on palkittu vuonna 2002 Classic Jazz ry:n Louis Armstrong –palkinnolla. Vuonna 2004 hänelle myönnettiin Suomen Jazzlegenda –palkinto (nro 7). Helena Siltala kutsuttiin Suomen PerinneJazz ry:n kunniajäseneksi numero 3 vuonna 2014.
.

 

Café Carusellin kuuma kesäkattaus!

Kuutena peräkkäisenä kesäkeskiviikkona on Carusellin terassille koottu kattaus, jossa pääsee nauttimaan upeista artisteista, kesäisistä drinkeistä, hiiligrillin herkuista ja sielukkaasta tunnelmasta.

Jan Simonsin huolellisesti kuratoitu artistikattaus on suunniteltu leppoisaan merelliseen kesäillanviettoon. 20 vuoden traditio jatkuu, kun upeaa live-musiikkia on tarjolla koko kesän läpi.

Keikat alkaa noin 19.30, tapahtumiin on ilmainen sisäänpääsy.

Esiintyjät ovat:

Ke 6.7 GEIR RÖNNING sings TOTO
Toton rakastetuimmat hitit – ja kuka parempi tulkitsemaan niitä kuin mies, joka on päässyt laulamaan Toton kanssa itse, herra Geir Rönning.
Harvinaista herkkua yleisölle sekä esiintyjille!
***
Ke 13.7 ANDERS VON HOFSTEN (SWE) & JOHANNA FÖRSTI
Anders von Hofstenilla on pitkä historia ruotsin ”pop-tehtaassa”.
Hän on työskennellyt legendaarisella Cheiron studiossa mm Britney Spearsin, Westlifen ja Backstreet Boys:in kanssa, sekä kiertänyt mm Bo-Kaspers Orkesterin, Robyn:in ja Titiyo:n kanssa. Yhteistyötä hän tekee myös mielellään suomalaisen superlaulajan Johanna Förstin kanssa, ja tämä ilta on vihitty kaksikon lempikappaleille.
***
Ke 20.7 ANTTI KOIVULA & CARUSEL ALLSTARS
Kansainvälistä huomiota saanut laulaja Antti Koivula kuuluu maamme taitavimpien laulajien kärkeen. Voimme taata, että hänen karismansa sekä sielukas ääni ei jätä ketään kylmäksi.
Keskiviikkona kuulemme uusia ja vanhempiakin hittejä funk-vivahteella, eli biisejä artisteilta kuten mm. The Weekend, Charlie Puth ja Bruno Mars.

Joonatan Rautio 27.7. KUVA Harri Aavaharju

***
Ke 27.7 RAAPPANA & JAZZ setti
Raappana on pitkän linjan artisti, joka omalla musiikillaan tuo kesän Suomeen vuodenajasta riippumatta.

Pitkän linjan artisti Raappanan esiintymisen jälkeen ilta jatkuu merelliseen maisemaan soveltuvaa groovaavaa jazzin parissa.

Joonatan Rautio – sax, Panu Savolainen – vibrafoni, Jan Simons – basso, Mikko Kaakkuriniemi – rummut
***

Tero Saarti 3.8. KUVA Harri Aavaharju

Ke 3.8 STEPA & JAZZ setti
Pohjoisen suomiräpin ääneksikin tituleerattu Stepa nousee Caruselin terassille kesän viimeisenä kesäkeskiviikkona. Stepan tuleva albumi “Siistii räppii”julkaistaan kesällä 2022, eli ajankohta keikalle on mitä mainioin.

Lämminhenkistä ja tiedostavaa otetta suosivan Stepan riimit ovat täynnä vauhtia ja korkeajännitteistä energiaa. Nykypäivänä Stepan musiikki puhuu yhä enemmän ajan- ja elämän arvokkuuden puolesta, unohtamatta voimista suurimpia: rauhaa ja rakkautta.
Stepan esiintymisen jälkeen ilta jatkuu merelliseen maisemaan soveltuvaa groovaavaa jazzin parissa.

Tero Saarti – trumpetti, Aki Rissanen – piano, Jan Simons – basso, Markus Ketola – rummut

Artturi Winstén & AW jousikvartetti

2.9 ARTTURI WINSTÉN
Klarinetisti Artturi Winstén vie kuulijansa musiikin magian pariin yhdessä jousikvartetto AW:n kanssa. Tässä CafÉ Caruselin konsertissa pääset kuulemaan Brahmsin sekä Mozartin klarinettikvintetit.

Illan aikanA kuullaan kaksi klassista klarinettikvintettoa. Illan aloittaa Brahmsin Klarinettikvintetti Op. 115. Toisena teoksena kuullaan Mozartin vuonna 1789 sävelletty kvintetto.
Esiintyjät:
Artturi Winstén, klarinetti, David Seixas, viulu, Harry Rayner, viulu, Camille Briottet, alttoviulu, Karret Sepp, sello
Show time klo 18.00 // Vapaa pääsy

Katja ja Leroy keikalla Carusellissa

Kesä on täällä ja yhtenä sen ehdottomana tunnusmerkkinä on Katja Toivolan ja Leroy Jonesin saapuminen Suomeen New Orleansin pahimpien helteiden ajaksi. Suomeen on järjestynyt joitakin keikkoja ja täältä Leroyn on helppo vierailla eurooppalaisilla festivaaleilla. Suomen keikat tehdään SONOn lipun alla.

Leroy, Katja ja Tommi KUVA Harri Aavaharju

New Orleansia voi hyvällä syyllä kutsua trumpetistien kaupungiksi onhan kaupungin lentokenttäkin nimeltään Louis Armstrong New Orleans International Airport. The Big Easysta on kotoisin myös Leroy Jones, joka on vieraillut Suomessa 90-luvun puolivälistä lähtien. Hän on esiintynyt pienyhtyeiden ja big bändien solistina.

Eräällä vierailulla Leroyta säesti jopa The Police Symphonic Band eli kotoisammin Poliisisoittokunta. Leroyn soiton vaivattomuus ja tunnistettava soundi ihastuttaa joka kuuntelukerralla ja Katjan pasuuna soi hienosti, aivan kuin siinä olisi ollut uutta voimaa ja spirittiä.

Spirit Of New Orleans eli SONO perustettiin syksyllä 2001 ja sitä voi hyvällä syyllä pitää Leroyn omana bändinä, vaikka yhtyeen keulakuvana toimii puuhakas Katja Toivola.

Katja aloitti pasuunansoiton opiskelun 90-luvun alkupuolella ja suoritti opintonsa Helsingin Yliopistossa ja teki gradunsa neworleansilaisesta ReBirth Brass Bandistä. Tutkielman aihe oli Feel Like Funkin’ It Up ja sen Katja on sisäistänyt myös omaan soittoonsa. Katja voisi viettää 30-vuotistaiteilijajuhlaansa tänä tai ensi vuonna.

 

Riitta Paakki KUVA Harri Aavaharju

-Äitini keksi jostakin syystä viedä minut Classic Jazz Festareille vuonna 1991, konsertteihin ja muutamiin jameihin. Perinnejazz vaan tarttui minuun enkä ole siitä sen jälkeen päässyt irti. Tunnen jazzin omaksi jutukseni.

Café Carusellissa oli yleisöä tuvan täydeltä ja tiskille muodostui jonoa, kun yhtyeen muusikot kasailivat instrumenttejaan ja halasivat ja kättelivät toisiaan.

SONOn kokoonpanossa on vuosien varrella ollut joukko muusikoita, joista on kasvanut kelpo New Orleans -jazzmuusikoita. Katjan ja Leroyn lisäksi tässä kokoonpanossa soittivat Riitta Paakki pianoa, Teemu Keränen bassoa ja Tommi Vainikainen rumpuja.

Pääosa illan aikana kuulluista kappaleista oli perinteellistä materiaalia. Kappaleiden rakenne on kiveen hakattu mutta kuitenkin sisältää aina jonkin verran ainutkertaisia yllätyksiä, joten muusikoiden tulee olla hereillä ja seurata mitä kulloinkin biiseissä tapahtuu.

Kun kehuin basistin ja rumpalin yhteistyötä, kuittasi Tommi Vainikainen, että he soittivat Teemu Keräsen kanssa yhdessä kahdeksan vuotta sitten. Molemmat soittivat myös hienoja sooloja ja kompin balanssi oli erinomainen.

 

Riitta Paakki tuo standardeihin uusia sävyjä. Sooloissaan hän liikkuu välillä sointumaailman äärirajoilla, juuri niin kuin New Orleansissa on tapana tehdä. Jazzissa ei ole vääriä ääniä, kyse on siitä, miten löytyy niille jatko. Tämä juuri luo soittoon jännitteen, joka pitää kuulijoiden mielenkiinnon yllä.

SONO:n keikka 10.6. oli Suomen Perinnejazz ry:n kevään viimeinen jazzilta Café Carusellissä. Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Laitasaari kiitti yleisöä. -Tarkoitus ei ole jatkossakaan periä pääsymaksua, joten nauttimalla ravintolan palveluista takaamme homman jatkuvuuden.

TEKSTI: Harri Aavaharju

No money, no music

Kesä on alkanut, terassit auenneet ja lavalla soittaa orkesteri. Toisaalta onhan talvellakin ollut tarjolla elävän musiikin iltoja vaikkapa Storyvillen pianobaarissa, Manalassa, Sture Jazz Clubissa, Café Carusellissa ja lukuisissa muissa ravintoloissa. Näissä paikoissa ei peritä pääsymaksua, joten satunnainen kuulija saattaa kuvitella, että siellä soi ilmainen musiikki.

Soittaminenhan on hauskaa, mutta muusikoille se on myös työ. Ravintolalle syntyy kuluja lisäksi palkoista, äänentoistosta ja Teostokorvauksista. Jos pääsymaksua ei peritä on kulut peitettävä myynnistä saatavilla tuloilla.

Kappelin lavalla esitettävän musiikin kulut ja soittopalkkiot maksetaan verorahoista, joten sekään ei ole ilmaista, vaikka siltä vaikuttaa. Sinne voi mennä vain kuuntelemaan, mutta muissa soittopaikoissa vastuu musiikkitoiminnan jatkumisesta on yleisöllä. Jo Erik Lindström totesi aikoinaan No Money, No Music.

Erik Lindström

Tallennettua musiikkia voi kuunnella ilmaiseksi kotona, mutta elävästä musiikista pitää olla valmis maksamaan. Asiakas ei voi tulla istumaan, varata pöytää ja tuoleja vain kuunnellakseen esiintyvää orkesteria. Kansainvälisesti tämä on ymmärretty, mutta kotimaisissa ympyröissä on osa yleisöstä unohtanut pelisäännöt.

Ravintoloisijan tehtävä on huolehtia, että palvelu ja tarjoilu pelaa, muusikot huolehtivat musiikista ja osaltaan mainostavat keikkaa omilla somekanavillaan. Yleisö takaa omalla ostokäyttäytymisellään homman jatkuvuuden. Jos joku ketjun renkaista pettää, niin elävän musiikin esittäminen loppuu.

Palautetaan Erik Lindströmin syntymän 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi elävä musiikki sille kuuluvaan arvoonsa ja käytetään ravintolapalveluita niissä paikoissa, joissa ei erillistä pääsymaksua peritä.

No Money, No Music, Erik Lindströmin sekstetti, 1975

Heikki Annala, basso, Pentti Lasanen, klarinetti, Ilpo Kallio, rummut, Heikki Laurila, kitara, Raimo Roiha, piano, Erik Lindström, vibrafoni

TEKSTI: Harri Aavaharju       KUVAT: Matti Korhonen

matti_korhonen

Korona nujersi Jazzin jalkaväkimiehen

Yksi menneiden vuosien tunnetuimmista jazzpersoonista, viimeisimmät elinvuotensa TaavettiSwingiä edustanut, Jazzrytmien pitkäaikainen kirjoittaja Jussi ”Kulkija” Korhonen nukkui pois keskuudestamme 28.5.2022 Etelä-Karjalan keskussairaalassa koronan nujertamana. Hän oli syntynyt 28.1.1936 Kouvolassa.LUE LISÄÄ

rauno_särkijärvi

Komea päätös Tikkujamien kevätkaudelle

Tikkujamien kevään päätösilta 19.5. Kulttuurikeskus Vernissassa oli viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Lauteilla: Tikku Hausband: Mila Nissinen voc, Risto Oinaala tp, Jarmo Karamäki ts, Valeri Nikitin p, Kari Korpinen b ja Erkki Hurri drm.

Vierailijana Antti Sarpilan johtama Classic Jazz Society Quintet: Seppo Hovi p, Antti Sarpila cl, Wade Mikkola b, Mikko Mäkinen ts (lainattuna UMO:sta) sekä rumpalina Thomas Rönnholm.

Jaakko Rinteen juttu Jazzrytmeissä löytyy TÄSTÄ

 

Erkki Hurri (vas.), Mila Nissinen, Risto Oinaala, Jarmo Karamäki, Kari Korpinen takana